Pyramidihuijaus vai raskaan sarjan petos?

Helsinkiläinen Tuomo Järvelä kirjoittaa uusisuomi.fi -sivustolla 6.11.2011 klo 00.06 otsikolla "Miten haluat tulla huomenna ryöstetyksi?". Hän kirjoittaa muun muassa:

"Eläkejärjestelmän rahoitusongelmathan eivät juonnu pienten sukupolvien, kuten 60-, 70- tai 80-luvulla syntyneiden, eläkemaksujen alhaisesta rahastointiasteesta tai pelkästään eliniän noususta vaan tosiseikasta, että eläkejärjestelmä on ketjukirje. Pyramidihuijaukseksi sitä ei ole syytä kutsua: wincapitalaista näpertelyä ei kannata rinnastaa raskaan sarjan petokseen."

Vauhdikkaalla tyylillään kirjoittaja kertoo: "Lähtöoletus eläkejärjestelmässä on, että aiempien sukupolvien edusmiehet ovat ”sopineet” vielä syntymättömien sukupolvien puolesta, että nämä saavat kunnian rahoittaa eläkejärjestelmän, johon liitetyt lupaukset on liian monen tyhjennetyn krokilasin jälkeen huudettu totuuksiksi - kuten vaikka se mahtisonni-idea, että palkasta pitää saada Y% takaisin eläkkeenä, mutta rahoituksen pohtiminen on jätetty krapulapäivän huomaan."

Kirjoituksensa lopuksi hän paljasta ratkaisun: "Kestävä järjestelmä voidaan rakentaa täysimääräisen rahastoinnin varaan ja yksilölliseksi niin, että jokainen päättää eläkkeestään ja sen kertymistahdista, jota myöten myös omasta eläkeiästään. Jos haluaa säästää enemmän ja eläköityä aiemmin, se onnistuu ja vice versa."

Jälleen kerran joudun palaamaan perusasioihin. Maamme eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva.Tällä on varauduttu tulevien vuosien maksupaineisiin keräämällä työeläkemaksuja enemmän kuin olisi tarvittu tähän asti maksettujen eläkkeiden maksamiseen. Kaikkea ei siis ole jätetty tulevien polvien maksettavaksi.

Jos tavoitteena olisikin ollut rahoittaa eläkkeet täysrahastoinnin avulla, kuten kirjoittaja esittää, eläkkeet olisivat jääneet aluksi kovin pieniksi ja eläkemaksut olisivat huomattavasti nykyistä korkeammalla tasolla. Koska eläkemaksuja ei olisi ollut määrättömästi nostettavissa ilman työllisyysvaikutuksia, eläkkeet olisivat jääneet todella pieniksi.

Ajatus siitä, että kukin saisi vapaasti päättää eläkemaksuistaan ja eläkkeistään, edellyttäisi varsin suurta vastuullisuutta. Pienessä mittakaavassa olemme nähneet, että kun yrittäjät tietyissä rajoissa pystyvät päättämään omasta eläkemaksustaaan ja sen tuomasta eläketurvasta, aivan liian moni on maksanut liian pieniä maksuja ja jäänyt näin eläkeiällä liian alhaisen toimeentulon varaan. Näin saattaisi käydä muillekin.

Meidän eläkemaksutasomme liikkuu 22-29 prosentin tasolla bruttoansioista. Kuinka moni olisi valmis laittamaan sellaisen summan syrjään tulevia vuosia varten?

Jotta kuva eläkepolitiikan sukupolvivaikutuksista  ei olisi ihan niin synkkä kuin kirjoituksesta saattaisi päätellä, laitan tähän kuvan eläkekehityksestä syntymävuoden mukaan. Eihän ne nuoret ihan ilman ole jäämässä, vai mitä?

Kollektiivinen vakuutuksemme eläkeikäistä toimeentuloamme rahoittamaan huomioi myös muut kuin vanhenemisesta aiheutuvat riskit. Se turvaa työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman kohdatessa. Niihin osataan harvemmin varautua riittävästi yksilöllisesti.

Viikon vikatikiksi valikoituu näin reipas sukupolvipuheenvuoro. Väärin ei ole, että se ottaa vahvasti kantaa nuorten puolesta, vaan se, että sen kritiikin kirves lipsahtaa kiveen. Paljon siinä on oikeatakin asiaa, joten suosittelen lukemista. Vanhempi väki älköön loukkaantuko:)