Näin vuoden alkajaisiksi onkin hyvä aloittaa ihan kansainvälisistä ympyröistä. Le Monde Diblomatique -lehden espanjalaisen version päätoimittaja Ignacio Ramonet kirjoittaa otsikolla "Markkinat kaappasivat vallan Euroopassa". Juttu julkaistiin muun muassa Kansan Uutisten verkkolehdessä 10.1.2012 klo 13.24.
Attac -järjestön perustajanakin tunnettu Ignacio Ramonet kirjoittaa: "”Sisällissotaa” johtavat Euroopan pankit, vakuutusyhtiöt, eläke- ja keinottelurahastot sekä rahoituslaitokset. Niiden hoidossa ovat eurooppalaiset rahat ja julkiset velat. Puolustaakseen – teoriassa – asiakkaidensa etuja ne keinottelevat ja piiskaavat valtioiden lainakorkoja ylös. Se on ajanut jo Irlannin, Portugalin ja Kreikan konkurssin partaalle. Kansalaiset pakotetaan kiristämään vyötä, kun hallitusten täytyy lepytellä ”markkinoiden” korppikotkia eli omia pankkejaan."
Ramonet liittää eurooppalaiset eläkerahastot varsin surutta osaksi kokonaisuutta, jota hän nimittää markkinoiksi. Eläkerahastot esiintyvät jopa samassa lauseessa keinottelurahastojen kanssa.
Hänen kritiikkinsä lähtee siitä, että vika olisi nimenomaan lainanantajissa. Valtiot ja niiden kansalaiset ovat hänelle viattomia kärsijöitä, voimattomia markkinoiden edessä.
Olisiko tässä kritiikissä lievää ylilyönnin makua? Eläkerahastot niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ovat yhtenä sijoitustoimintansa osana antaneet lainaa eurooppalaisille valtioille. Sinänsä valtioille lainaamista ei ole kovin kriminaalina pidettykään.
Aloite lainoihin ei varmaankaan ole lähtenyt eläkerahastoista vaan rahantarvitsijoista, vai mitä? Mikä tilanne mahtaisi olla, jos sijoittajat eivät olisi antaneet lainaa valtioille? Olisko se ollut oikeampi vaihtoehto?
Ainakin meillä Suomessa käynnistyy aika ajoin keskustelu, jossa eläkejärjestelmää vaaditaan siirtämään rahansa pörssinoteeratuista osakkeista valtioiden joukkovelkakirjalainoihin. Tällä on tähdätty varmaan riskien pienentämiseen, ei suurentamiseen.
Kun eläkerahastot tarkastelevat omia lainojaan valtioille, ne joutuvat miettimään, mitä ihmettä ne tekevät, jos rahoja ei saadakaan takaisin. Monet ovatkin vetäneet jo rahansa pois, vaikkakin siitä on saattanut tulla jopa tappioita. Näin on vältetty suuremmat menetykset.
Eläkerahastot eivät voi lähteä ottamaan kohtuuttomia riskejä sen suhteen, miten jonkun valtion talouspolitiikka onnistuu. Siksihän sijoitussalkkuja hajautetaan myös maantietellisesti.
Kyllä kansalaisten vyönkiristysvaatimukset tulevat siitä, että joidenkin valtioiden talous ei enää kestä sellaista talouskehitystä, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Taustalla on kansantalouden kestokykyyn nähden ylisuuret menot tai ylisuuret odotukset tulevaisuuden suhteen.
Vaikka markkinoiden käyttäytymistä voi aivan oikeutetusti kritisioidakin käynnissä olevassa kriisissämme, eläkerahastojen syyllistäminen siitä, että ne ovat lainanneet rahaa valtioille ja yrittävät saada ne joskus myös takaisin, on kohtuuton ja siis Viikon Vikatikki.
Pisteet silti Kansan Uutisille siitä, että julkaisee kansainvälistäkin keskustelua.
Hyvä kirjoitus, Markku.
VastaaPoistaRahoitusmarkkinoiden demonisointia on harrastettu Suomessa jo pitkään. Välillä julkinen keskustelu näyttää mielestäni suorastaan skitsofreeniselta: samalla kun rahoitusmarkkinoita ja niiden toimijoita haukutaan lyttyyn, vaaditaan kuitenkin korkean tason sosiaalietuuksia, kuten työeläkkeitä. Ikään kuin sosiaalietuuksien taso olisi täysin riippumaton rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ja tilasta.
Toki rahoitusmarkkinoilla (niin kuin kaiken muunkin inhimillisen toiminnan alueella) on mätiä omenoita, mutta eivät ne kaikki hedelmät samassa tarhassa kasva...