Viikon vikatikki

Voi tätä tekojen ja puheiden ristiriitaa!

2012-01-28T12:14:00.000+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 27.1.2012 pääkirjoitustoimittajarekrytoinnistaan. Uudeksi pääkirjoittajaksi on palkattu VTM Matti Kaliokoski. Hänen kerrotaan nousevan syksyllä pääkirjoitustoimituksen esimieheksi Antti Blåfieldin siirtyessä eläkkeelle. Hmm, mielenkiintoista!

Jos kirjoitus pitää paikkansa, ja pitäähän se, koska se on julkaistu Helsingin Sanomissa, Antti Blåfield on jäämässä eläkkeelle 59 -vuotiaana. Tämä on hyvin linjassa lehdessä käytyjen ytneuvottelujen lopputuloksen kanssa. Sanoma-konsernin yhtiöt näyttävät tarjoavan eläkkeellesiirtymistä 1950-1953 -syntyneille jo 59 -vuotiaana. Joidenkin lehtitietojen mukaan saman konsernin aikakauslehtiyhtiö aikoo ohjata jo 1954 -syntyneetkin eläkkeelle.

Mikä tässä nyt sitten on niin mielenkiintoista? No, muun muassa se, että samat pääkirjoitustoimittajat ovat ottaneet toistuvasti kantaa eläkeikäkysymyksiin. HS:n linjauksena näyttää johdonmukaisesti olleen eläkkeiden alaikärajan korottaminen 63 vuodesta 65 vuoteen. Kunniansa ovat saaneet kuulla myös ne henkilöt, jotka ovat päätyneet eläkkeelleen ennen 63 ikävuottaan. Molemmissa linjauksiin lehti saattaa olla ihan oikeassakin.

Mutta, mutta...Vakava journalismi paljastaa aina ristiriidan totuuden ja väitetyn totuuden välillä. Pystyykö se samaan myös itsensä arvioinnissa? Jään odottamaan mielenkiinnolla.

Viikon vikatikki ei ole yksittäisen toimittajan eläkkeellejääminen inhimillisesti katsoen aivan liian varhain, vaan se ristiriita, mikä kirjoitetun totuuden ja tekojen välillä on. Valvooko tätä valtamedian touhua kukaan?

Katsottaiskos kokonaisuutta?

2012-01-24T12:54:00.000+02:00

Esko A.Repo kirjoittaa Helsingin Sanomien Mielipidepalstalla 23.1.2012 otsikolla "Eläkeläisten syrjinnän on loputtava". Aluksi hän kertoo, kuina "Suomen eläkejärjestelmä luotiin 1960 -luvulla. Se sai koko kansan hyväksynnän, koska näin taattiin eläkeläisille työssä olevien kanssa tasa-arvoiset elämisen mahdollisuudet."

Kirjoittaja kuten muutkin eläkejärjestelmän historiaan vetoavat unohtavat tietoisesti, että eläkejärjestelmän alkuvuosina eläkemaksut olivat aivan alimitoitettuja, eläkkeiden karttumat nykyistä pienemmät ja tavoitetaso vain 40 prosenttia eläkepalkasta. Vasta vuonna 1975 karttumia korotettiin ja eläkkeiden tavoitetaso nostettiin takautuvasti 60 prosenttiin eläkepalkasta. Vuonna 2005 uudistunut järjestelmä tekee mahdolliseksi ylittää tuonkin tason.

Jokainen eläkkeiden kehitystä seurannut on voinut havaita, että alkavien eläkkeiden keskieläkkeet ovat nousseet vuosi vuodelta. Tämä ei olisi mahdollista ilman eläkkeiden karttumissa ja niin sanotussa palkkakertoimessa tehtyjä muutoksia.Viime mainittu nostaa nuoruusaikojen ansioiden vaikutusta eläkkeisiin aikaisempaa anteliaammin.

Yhtä lailla kuin karttumia ja tavoitetasoa on muokattu eläke-etuisuuksia. On jopa luotu ja lakkautettu kokonaisia eläkelajeja, koten yksilöllinen varhaiseläke tai työttömyyseläke. Yhtä lailla on muutettu indeksiä koskevia määräyksiä. Vain tämä tunnutaan muistettavan.

Olisiko siis jotenkin mukavampi, että toimittaisiin alkuperäisten säännösten mukaisesti? Olisiko parempi, jos eläkkeet yhä olisivat maksimissaan 40 prosenttia ja indeksinä ansiotasoindeksi? Ainakin käteen tulevia euroja olisi vähemmän.

Eläkejärjestelmän kehittäminen on kokonaisuus. Eri osa-alueita kehittämällä pyritään luomaan kullekin aikakaudelle parhaiten sopiva malli. Joskus kokonaisuutta parannettaessa joku osa-alue kärsiin. Rusinoita ei voi poimia tästäkään pullasta.

Oma aiheensa olisi varmaan kirjoituksen lopussa esitetty väite siitä, että "viime aikoina on alettu vaatia työeläkemaksujen korottamista siinä pelossa, että eläkevarannon kasvu saattaa hidastua." Väite on täyttä puppua. Maksuja saatetaan joutua korottamaan siksi, että eläkemenot kasvavat tulevina vuosina suurten ikäluokkien päästessä eläkkeelle ja eläkkeellä olevien eläessä ennusteita pidempään.

Viikon vikatikiksi tämä mielipidekirjoitus päätyy siksi, että se antaa virheellisen ja yksipuolisen kuvan eläkkeiden kehityksestä ja eläkeläisten kohtelusta.

Indeksikysymyksiä tarkastellaan näköjään myös TELAmies tien päällä -blogissa.

166 eurolla eliittiin

2012-01-19T15:31:00.000+02:00

Olen mielenkiinnolla seurannut tällä viikolla mediassa käytyä keskustelua TEL -lisäeläkkeistä. Jutut ovat liikkuneet linjalla "Eläkeskandaali murentaa moraalia"(Kaleva.fi), "Huippueläkkeellä pidempi elämä"(Demari), "Lisäeläkkeiden maksu yhteisistä varoista nihkeästi nieltävissä"(Ilkka.fi), "Lisäeläkkeistä osa yhteisistä varoista"(Savon Sanomat) tai vaikkapa "Ökyeläkkeet vievät uskoa tasa-arvoon"(Keskipohjanmaa).

Löytyy myös lukuisia lehtiä, jotka tyytyvät lainaamaan Helsingin Sanomia, esimerkiksi Iltasanomien otsake: "HS: 17 400€/kk -mattivirtasten rahat päätyvät ökyeläkeläisille". Myös Yle lainaa surutta kilpailijaansa: "HS: Tavalliset työläiset maksavat johtajien lisäeläkkeitä". Samoin lainaavat Verkkouutiset ja Aamulehti.

Ainoastaan Kansan Uutisten Risto Korhonen on nähnyt sen vaivan, että on itse tarttunut luuriin ja ottanut asiasta selvää. SAK:n Kaija Kallisen haastattelusta saakin melko täydellisen kuvan siitä, mikä lisäeläke on, miten se syntyi ja ketä se koskee. Jos media jakaa vielä toisilleen journalismipalkintoja, kannattaisi harkita tätä Korhosta.

Eilen tela.fi -sivuilla julkaistiin Eläketurvakeskuksen tilasto, jossa on eritelty lisäeläkkeensaajat kokonaiseläkkeen suuruuden mukaan. Tilastosta käy ilmi, että järjestelmä ei todellakaan ole vain herroja varten. Lisäeläkkeensaajia näyttää olevan kaikissa tulonsaajaryhmissä.

Enemmistö lisäeläkkeen saajista jää kokonaiseläkkeessään alle vanhuuseläkkeelle jääneiden keskieläkkeen (vuonna 2010 1687€). Keskimääräinen lisäeläke on 166, 58€.Tämäkö on siis "eliitin ökyeläke"?

Lisäeläketurvassa on tietysti selkeitä pulmia, jotka alkuperäisessä HS:n jutussa tuotiinkin esille. Ne peittyivät yleisessä lyömisen läiskeessä herravihan lietsomisen ja populismin alle. Kyllähän niitäkin tietysti sopii vapaassa yhteiskunnassa harjoittaa, mutta tämän asian yhteydessä se ei juurikaan onnistu totuutta unohtamatta.

Alkuviikosta valitsin Viikon vikatikiksi jo HS:ssa julkaistun Tuomo Pietiläisen kirjoituksen. Tasavahvan kilpailijan se saa maamme muusta lehdistöstä, joka uskollisesti - virheet toistaen - julkaisi HS:n totuuden sellaisenaan. Ei kai tämä ole koko kuva suomalaisesta journalismista, eihän?

Miksi, Pietiläinen?

2012-01-16T10:49:00.000+02:00

Tuomo Pietiläinen jatkaa Helsingin Sanomissa kirjoitteluaan työeläkejärjestelmästä. Tämän päiväinen tarina alkaa paperiversion etusivulta viiden palstan otsikolla "Työväki maksaa pomoeläkkeitä". Sisäsivuilta löytyy sivun kokonaisuus, jossa on osio "Miksi?" Sen otsikko on "Miksi kansa maksaa herrojen lisäeläkkeitä?"

Itse jutussa tuodaan esille selkeä vakuutusmatemaattinen epäkohta. Sen faktatiedot on kerätty Eläketurvakeskuksen toimesta. Se olisi sinänsä ollut ihan mielenkiintoisen ja tärkeän jutun arvoinen. Mutta miksi höystää tällainen arvopala pölhöpopulismillla? Miksi?

Väite, että TEL -lisäeläke olisi vain ylimmän johdon ja "eliitin" järjestelmä on täyttä puppua. Sen tietävät kaikki, jotka vähänkin ovat rekisteröityihin lisäeläkkeisiin paneutuneet. Johan Pietiläisen jutun luku 90 000 lisäeläkkeen saajaa kertoo sen, ettei ole kysymys vain joidenkin johtajien eduista.

TEL:n lisäeläkejärjestelmä luotiin aikana, jolloin lakisääteinen eläketurva oli vielä lapsenkengissä eikä turvannut palkansaajille kovinkaan hyvää eläkettä. Lisäeläke antoi siihen apua. Toisaalta lisäeläkettä käytettiin turvana eräissä raskaissa ammateissa, joissa tarvittiin yleistä eläkeikää alempaa eläkeikää. Tällaisia oli paljon muun muassa teollisuudessa ja kaivoksilla.

Elävä esimerkki lisäeläkkeistä on myös Pietiläisen oma työnantaja. Myös se on ottanut työntekijöilleen lisäeläkkeitä ja hyödyntänyt niitä muun muassa viime aikaisissa yt -neuvotteluissaan. Niiden turvin taitavat päästä vuosina 1950-1953 syntyneet toimittajat eläkkeelle jo 59 -vuoden iässä. Ja hyvä niin, koska kyse on useimmiten varsin pitkän päivätyön tehneistä työn sankareista.

Tunnen monta tavallista toimistotyöntekijää, keskuksenhoitajaa, sihteeriä ja kirjanpitäjää, jotka ovat lisäeläketurvan piirissä. Kuuluvatko he sarjaan johtajat vai eliitti, voi kukin kohdaltansa ratkaista.

Kuten jutusta käy ilmi, TEL:n lisäeläkejärjestelmät on suljettu. Päätös oli perusteltu kahdestakin syystä. Toisaalta lakisääteinen järjestelmä oli kypsynyt niin, että eläkkeelle jäävät palkansaajat alkoivat saada kunnon eläkkeitä. Toisaalta oli käynyt ilmi tämä rahoituksellinen ongelma, joka Pietiläisen jutussa on tuotu esille.

Mikä Helsingin Sanomia oikein vaivaa? Kun toimittaja saa kerrankin kunnon jutun aiheen, ei keskitytä siihen, vaan ohjataan lukijat populismin keinoin syrjäraiteille. Onko journalismi joutunut jo Hesarissa jo lisäeläkkeelle?

Pietiläinen päätyy juttunsa lopuksi viemään keskustelun eläkekatto -teemaan. Samaa teemaa jatkaa sitten saman konsernin Ilta-Sanomat otsikolla:"HS: 68 000€/kk - näille kavereille mattivirtasten rahat päätyvät". Ei millään pahalla, mutta tämä on tendenssimäistä puppua, pojat!

Sanomattakin on selvää, että Tuomo Pietiläisen juttu on ansioistaan huolimatta Viikon Vikatikki. Mutta miksi? Sitä vaan ihmettelen.

Lainanantajatko syynä lamaan?

2012-01-11T11:29:00.001+02:00

Näin vuoden alkajaisiksi onkin hyvä aloittaa ihan kansainvälisistä ympyröistä. Le Monde Diblomatique -lehden espanjalaisen version päätoimittaja Ignacio Ramonet kirjoittaa otsikolla "Markkinat kaappasivat vallan Euroopassa". Juttu julkaistiin muun muassa Kansan Uutisten verkkolehdessä 10.1.2012 klo 13.24.

Attac -järjestön perustajanakin tunnettu Ignacio Ramonet kirjoittaa: "”Sisällissotaa” johtavat Euroopan pankit, vakuutusyhtiöt, eläke- ja keinottelurahastot sekä rahoituslaitokset. Niiden hoidossa ovat eurooppalaiset rahat ja julkiset velat. Puolustaakseen – teoriassa – asiakkaidensa etuja ne keinottelevat ja piiskaavat valtioiden lainakorkoja ylös. Se on ajanut jo Irlannin, Portugalin ja Kreikan konkurssin partaalle. Kansalaiset pakotetaan kiristämään vyötä, kun hallitusten täytyy lepytellä ”markkinoiden” korppikotkia eli omia pankkejaan."

Ramonet liittää eurooppalaiset eläkerahastot varsin surutta osaksi kokonaisuutta, jota hän nimittää markkinoiksi. Eläkerahastot esiintyvät jopa samassa lauseessa keinottelurahastojen kanssa.

Hänen kritiikkinsä lähtee siitä, että vika olisi nimenomaan lainanantajissa. Valtiot ja niiden kansalaiset ovat hänelle viattomia kärsijöitä, voimattomia markkinoiden edessä.

Olisiko tässä kritiikissä lievää ylilyönnin makua? Eläkerahastot niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ovat yhtenä sijoitustoimintansa osana antaneet lainaa eurooppalaisille valtioille. Sinänsä valtioille lainaamista ei ole kovin kriminaalina pidettykään.

Aloite lainoihin ei varmaankaan ole lähtenyt eläkerahastoista vaan rahantarvitsijoista, vai mitä? Mikä tilanne mahtaisi olla, jos sijoittajat eivät olisi antaneet lainaa valtioille? Olisko se ollut oikeampi vaihtoehto?

Ainakin meillä Suomessa käynnistyy aika ajoin keskustelu, jossa eläkejärjestelmää vaaditaan siirtämään rahansa pörssinoteeratuista osakkeista valtioiden joukkovelkakirjalainoihin. Tällä on tähdätty varmaan riskien pienentämiseen, ei suurentamiseen.

Kun eläkerahastot tarkastelevat omia lainojaan valtioille, ne joutuvat miettimään, mitä ihmettä ne tekevät, jos rahoja ei saadakaan takaisin. Monet ovatkin vetäneet jo rahansa pois, vaikkakin siitä on saattanut tulla jopa tappioita. Näin on vältetty suuremmat menetykset.

Eläkerahastot eivät voi lähteä ottamaan kohtuuttomia riskejä sen suhteen, miten jonkun valtion talouspolitiikka onnistuu. Siksihän sijoitussalkkuja hajautetaan myös maantietellisesti.

Kyllä kansalaisten vyönkiristysvaatimukset tulevat siitä, että joidenkin valtioiden talous ei enää kestä sellaista talouskehitystä, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Taustalla on kansantalouden kestokykyyn nähden ylisuuret menot tai ylisuuret odotukset tulevaisuuden suhteen.

Vaikka markkinoiden käyttäytymistä voi aivan oikeutetusti kritisioidakin käynnissä olevassa kriisissämme, eläkerahastojen syyllistäminen siitä, että ne ovat lainanneet rahaa valtioille ja yrittävät saada ne joskus myös takaisin, on kohtuuton ja siis Viikon Vikatikki.

Pisteet silti Kansan Uutisille siitä, että julkaisee kansainvälistäkin keskustelua.

Ei puhallus vaan pelastus

2011-12-23T10:29:00.000+02:00

Pitkään valmisteltu työeläkeyhtiöiden vakavaraisuussäännöksiä koskeva uudistus on saanut aikaan kesksutelua. Runsas viikko sitten YLEn ajankohtaislähetyksissä ja uutisissa oli asiaa monipuolisesti ja useiden eri asiantuntijoiden toimesta valottama kokonaisuus. Luulin, että se auttoi kansalaisia pääsemään jyvälle sen suhteen, mitä uudistuksella tavoitellaan.

Osalle tuo uutinen jäi kuitenkin näkemättä tai ymmärtämättä. Kouvolan Sanomissa julkaistiin 23.12.2011 klo 4.00 Jouni Lehtosen kirjoitus "Suuri eläkevarojen puhallus tekeillä". Hän kirjoittaa muun muassa:
"Taas on julkisuudessa näkynyt, että eläkeyhtiöille valmistellaan valtuuksia ”tuottavampaan sijoitustoimintaan. Se tarkoitta tietoista riskien kasvattamista.Viimeksi, kun nuo oikeudet annettiin, nämä neropatit saivat kaikki riskit realisoiduksi noin puolessa vuodessa. Silloin aiheutettiin kymmenien miljardien tappiot mm. hedge-rahastoista."

Kirjoittaja on ymmärtänyt varsin monet asiat väärin. Ensinnäkin vakavaraisuusuudistus toteutetaan juuri siksi, että työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnasta ja vakavaraisuudesta säädetään niin, että se antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen, tuottavaan ja turvaavaan sijoitustoimintaan. Sosiaali- ja terveysministeriö, joka kantaa vastuun lainsäädännön valmistelusta, pitää taatusti huolta siitä, ettei ohjia päästetä liian löysälle.

Viittaus viimekertaan liittynee vuoteen 2008, jolloin maailmanlaajuisesti koettiin huonoin sijoitusvuosi sitten 1930 -luvun. Tuolloin oli välttämätöntä säätää nopeasti väliaikaisista säännöistä, jottei olisi tapahtunut suurempaa vahinkoa. Varotoimi auttoikin, sillä vaikka menetykset olivat vuonna 2008 peräti 18 miljardia euroa, vuosien 2009 ja 2010 hyvät tuotot kompensoivat ne.Vuoteen 2011 tultiin tilanteessa, jossa eläkevarat olivat kaikkien aikojen suurimmat, 138,2 miljardia euroa.

Väite kymmenien miljardien tappioista mm hedge-rahastoilla on täyttä puppua. Työeläkeala ei edes omista niin paljoa hedge-sijoituksia. Ylläolevasta grafiikasta käy ilmi, että suurimmillaan hedge-rahastosijoitukset ovat olleet 6,4 miljardia euroa, nyt syyskuun lopulla 5,2 miljardia €.

Toisekseen hedgerahastot tuottivat viime kriisissä varsin vähän tappioita esimerkiksi verrattuna pörssinoteerattuihin osakkeisiin. Viime mainitut taas tuottivat paremmin nousun vuosina 2009 ja 2010. Työeläkeyhtiöiden sijoitusstrategiat poikkeavat todella paljon toisistaan muun muassa johdannaisten käytön osalta. Mitään yhtenäistä linjaa ei ole ja hyvä niin. Munat eivät ole samassa korissa.

Kirjoittaja jatkaa: "Nyt olisi päin vastoin valvontaa tiukennettava eikä löysättävä. Pääpaino on nyt oltava turvaavassa sijoitusajattelussa. Eläkevarojen uutta ”suurta puhallusta” ei saa päästää toistumaan, kun edellisen seurauksista on tuskin selviydytty kuiville. Viimeksi vastuulliset henkilöt ja instanssit päästettiin pelkillä selittelyillä, virheet painettiin villaisella, kritiikki vaiettiin kuoliaaksi."

Todellisuudessa työeläkevarojen ja niiden sijoittamisen valvontaa on jo kiristetty koko maailmassa, myös Euroopassa. Finanssivalvonta ja eurooppalaiset valvontaviranomaiset pitävät taatusti huolta, että pysymme kaidalla tiellä. Pelkällä valvonnalla ei kuitenkaan tulevaisuuden eläkkeitä pystytä maksamaan. Tarvitaan myös ammattitaitoista ja hyvin säädeltyä sijoitustoimintaa.

On vähän vaikea ymmärtää kirjoittajan mainintaa "vastuullisten henkilöistä ja instansseista". Suomen päättäjät ja päätösten toteuttajat, myös työeläkejärjestelmä, selvisivät viime kriisistä olosuhteisiin nähden hyvin. Oli käsittämättömän hienoa, miten nopeasti työmarkkinaosapuolet, hallitus ja eduskunta asioihin reagoivat. Joku saattaisi olla siitä vaikka ylpeä.

Vaikka joulumieli valtaa jo alaa, joudun nostamaan tämän kirjoituksen Viikon vikatikiksi, ettei vaan kukaan luulisi, että maamme lainsäätäjä olisi heittäytymässä kevytmieliseksi työeläkevarojemme suhteen. Sitä pelkoa ei ole. Kansakuntamme kollektiivinen muisti pelaa!

Vuoden 2011 vikatikki?

2011-12-17T19:05:00.000+02:00

On taas se aika vuodesta, jolloin on aika kysyä, mikä oli menneenä vuonna suurin eläkkeitä koskeva virhe mediassa. Tällä kertaa en valitsekaan sitä itse, vaan kysyn mahdollisilta lukijoiltani: mikä on Sinun mielestäsi tämän vuoden vikatikki?

Voit tehdä arviosi ihan puhtaalta pöydältä eli kommentoida mitä tahansa näkemääsi juttua lehdissä, netissä tai vaikkapa televisiossa. Myös mainiot mainokset käyvät arvioinnin kohteeksi. Jos haluat hyödyntää omia löytöjäni, ne löytyvät tuosta oikealta järjstettynä kuukausittain.

Jos lukijamääriin on katsomista, vuoden alkukuukaudet ja toisaalta marraskuu näyttävät kiinnostaneen eniten. Vaikka nyt ei päästykään ihan viime vuoden joulukuun lukuihin, lähellä on oltu.

Menettelepä siis niin, että menet tuohon alas, napauta auki kommentointi ja lähetä lyhyt mieluiten perusteltu kommenttisi. Voi tehdä sen nimellä tai anonyymisti. Nmi alla lisää tietysti viestisi arvoa:)

Huomaathan, että kommenttisi ilmestyvät näkyviin pienellä viiveellä. Nyt jään vain odottamaan, löytyykö mielipiteitä asiasta.

Muistattehan muuten viime vuoden vikatikin?

Ei työkyvyttömyyseläkkeelle päästä, sinne joudutaan

2011-12-05T12:39:00.001+02:00

Tiede.fi -sivustolla käydään aika-ajoin mielenkiintoista keskustelua eri aiheista. Nimimerkki Pirta käynnisti käynnisti 4.12.2011 klo 1.01 pm keskustelun yläotsakkeella "Vastakkainasettelunaika on alkanut" kirjoituksen "Epäoikeudenmukainen Suomi".

Hän kirjoittaa: "On väärin roikottaa 40 vuotta fyysisesti raskaita töitä paiskonutta duunaria vielä 10 vuotta eläkkeelle-/ei-eläkkeelle –hirressä, kun ihmisen fyysinen ja henkinenkin terveys lähestyvät romahdusta.

Ihmisten eläke-hirsi nöyryyttämistä tehdään pääasiassa pienituloisille ja vähemmän koulutetuille. Heidät pakotetaan 35-40 vuoden raatamisen jälkeen erilaisiin uudelleenkoulutus- ja kuntoutus-projekteihin sekä tukitöihin, joista saatavat palkat tai korvaukset ovat surkean suuruisia, eivät riitä kattamaan vaatimatontakaan elämistä, eivätkä useinkaan johda mihinkään muuhun kuin huonontuneisiin eläkkeisiin."

Mediassa törmää silloin tällöin tähän käsitykseen, jonka mukaan kuntoutus uusiin tehtäviin on jonnin joutavaa puuhaa ja että töistä on päästävä suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Ajattevatkohan nämä kirjoittajat koskaan tällaisen ihmisen toimeentuloa?

Tästä taulukosta voi nähdä, että keskimääräisen vanhuuseläkkeen ja työkyvyttömyyseläkkeen välinen ero on vuonna 2010 ollut noin 700 euroa kuussa! Onko työkyvyttömyyseläke siis tavoiteltava tila?

Kirjoituksessa väitetään myös, että kuntoutus johtaisi vain sellaisiin hommiin, "joista saatavat palkat ja korvaukset ovat surkean suuruisia ... eivätkä johda mihinkään muuhun kuin huonontuneisiin eläkkeisiin." Väite on väärä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että valtaosa kuntoutuneista palaa työelämään tienaamaan itselleen lisää eläkettä. Niin, ja yleensähän palkka on ainakin suurempi kuin työkyvyttömyyseläke. Lisäksi on hyvä muistaa, että siitäkin karttuu lisää eläkettä.

Asiasta saa hyvän kuvan tutustumalla 28.11.2011 julkaistuun Työeläkekuntoutus vuonna 2010 -julkaisuun, johon pääsee täältä.

Jos haluaa vakavammin paneutua työkyvyttömyyden ja työhön palaamisen ongelmakenttään, kannattaa tutustua asia koskevaan Eläketurvakeskuksen tuoreeseen keskustelualoitteeseen.

Koska Tiede -lehti tuo useimmiten esille tieteellisiä näkökulmia maailmaamme, on eläkkeitä ja kuntoutusta koskevissa arvioissakin syytä tukeutua tieteellisiin arvioihin ja tutkimuksiin, etenkin, kun niitä löytyy. Siksi tämä kirjoitus, niin aktivoiva kuin se onkin, on tämän viikon vikatikki.

Joka miekkaan tarttuu...

2011-11-29T13:38:00.001+02:00

HS–AP–Reuters uutisoi 26.11.2011 klo 14.15 otsikolla "Unkari hermostui luottoluokituksen laskusta". Itseasiassa otsikossa lukee edelleen "luottolukituksen", mutta olettaisin siinä tarkoitettavan "-luokituksen":)

Jutussa kerrotaan, kuinka luottoluokitusyhtiö Moody's kertoi myöhään torstaina laskevansa Unkarin luokitusta jo aiemmin ennakoidun mukaisesti. Edelleen siinä kerrotaan, että Unkarin talousministeriön mukaan toimi on yksi lukuisista "hyökkäyksistä" maata vastaan, eikä Moody'sin arviolla Unkarin talouden tilasta ole totuuspohjaa.

Edelleen uutisessa kerrotaan, että jo aiemmin kaikki kolme suurta luottoluokittajaa ovat epäilleet Orbanin hallituksen talouslinjaa, joka on tiukkojen säästötoiminen sijaan keskittynyt keräämään lisätuloja muun muassa yksityisten eläkekassojen kansallistamisella.

Nyt vikatikki ei olekaan itse uutinen vaan uutisen aihe. Olen jo aiemmin käsitellyt näitä eräiden valtioiden toimia eläkerahojensa kansallistamiseksi. Näillä toimillahan on yritetty paikata valtiontaloutta ja näyttää ulospäin kauniimmalta kuin ollaankaan. Tässä on nyt tulos. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Eläkerahojen kaappaaminen valtiolle auttaa vain hetkellisesti, jos taloudenhoito muuten on hunningolla. Pian käy niin kuin Unkarissa nyt. Luokittajat huomaavat, ettei keisarilla olekaan vaatteita.

Jälleen kerran toteamme, että eläkevarojen kaappaaminen muihin tarkoituksiin kuin eläkkeiden maksamiseen on lyhytnäköistä ja typerää. Siitä ei hyödy edes kaappaaja. Tämä on nyt jälleen kerran todistettu.

Kiitos HS-AP-Reutersille asian seuraamisesta!

Onko tutkimustulosten kiistäminen ainoa vaihtoehto?

2011-11-23T12:58:00.001+02:00

Uutispäivä-Demari julkaisi 23.11.2011 uutistoimisto UP:n jutun otsikolla" EKL: Harhaanjohtavia laskelmia eläkkeistä". Uutisessa kerrotaan, kuinka Eläkkeensaajien Keskusliiton puheenjohtaja Matti Hellstenin mielestä Eläketurvakeskuksen julkistamat laskelmat eläkkeiden reaaliarvon kehittymisestä antavat harhaanjohtavan kuvan eläkeläisten toimeentulon kehittymisestä.

Hellsten kritisoi tutkimustapaa ja vaatii, että "reaaliarvon nousu pitäisi laskea koko tuon ajan eläkkeellä olleen saamasta eläkkeestä." Vielä hän toteaa, että "Tuo luku jää selvästi jälkeen maamme palkansaajien ansiokehityksestä."

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa maamme eri väestöryhmien välisiin tulokehityseroihin, on syytä todeta, että kritiikki Eläketurvakeskuksen tutkimusta kohtaan on varsin leimaava ja ylimalkainen.

Eläkkeet ja eläkkeensaajien toimeentulo 2000-2010 -tutkimusraportti koostuu kuudesta eri tutkimuskokonaisuudesta ja yhdestä päätelmäosiosta. Eläkeläisten toimeentuloa on käsitelty todella monipuolisesti ja eri näkökulmista.

Kirjasesta löytyy myös Hellstenin vaatimaa seurantaa(sivu 76) koskien vvuosien 2000 ja 2010 välisen ajan eläkkeellään olleiden henkilöiden tulojen kehitystä. . Tämä tutkimusnäkökulma tulee hyvin esille myös Mikko Kauton tutkimusta esittelevässä diasarjassa sivulla 9.

Olisi kuitenkin ollut perin surullista, jos ETK:n tutkimus olisi ollut vain tuo yksi sivu. Silloin olisi vaille tarkastelua jäänyt koko eläkeläisväestön tulokehitys. Nimittäin niitä, jotka olivat eläkkeellä vuonna 2000 ja ovat yhä 2010 on kuitenkin rajallinen määrä eläkeläisistämme ja myös muiden eläkeläisten toimeentulosta on syytä olla kiinnostunut, vai mitä?

Kun Hellstenkin kritiikissään rinnastaa eläkeläisten tulokehityksen palkansaajien ensiokehitykseen, unohtuu, ettei palkansaajienkaan kohdalla seurata sen porukan ansioita, jotka olivat töissä vuonna 2000 ja olivat yhä 2010, vaan tutkimus on aina poikkileikkaus sen hetkisestä tilanteesta, tässä tapauksessa kahdesta tilanteesta. Välillä on tullut väkeä sadoin tuhansin ja vähintään saman verran on poistunut.

Työmarkkinamiehet muistavat vanhan jutun siitä, että keskiansiot tehtaassa nousivat laakista, kun siivoojat ulkoistettiin. Jäljelle jääneiden keskiansio nousi ilman että kenenkään palkkoja oli nostettu.

Työmarkkinoille on tullut entistä koulutetumpaa väkeä, mikä viittaisi ansiotason nousuun, toisaalta työpaikat ovat siirtyneet teollisuudesta palvelupuolelle, jossa ansiotaso taas saattaa olla joskus alempi. Tiedäpä näistä!

Tätä virtaumaa esiintyy eläkeläistenkin keskuudessa ja sen Matti Hellsten tuokin hyvin esille kuvatessaan syitä eläkkeiden keskimääräiseen nousuun. Uudet eläkkeet ovat entistä suurempia ja kuolleiden joukossa on paljon pieneläkeläisiä.

Kai tämä keskimääräisen eläkkeen huomattava nousu on sentään syytä tunnustaa? Vaikkakaan se ei tuntuisi pidempään eläkkeellä olevan arjessa, lämmittää se ainakin viime vuosina ja näinä aikoina eläkkeelle jäävän tilannetta pitkäksi aikaa eteenkin päin.

ETK:n tutkimusraportissa oli tuotu esille yksi selkeä epäkohta, johon eläkeläisjärjestöjenkin soisi puuttuvan. Päinvastoin kuin muilla eläkeläisillä, työkyvyttömyyseläkeläisillä oli suhteellinen ostovoima heikentynyt selvästi. Eikö tässä olisi aineista yhteiseen pohdintaan, jonka pitäisi varmaankin alkaa siitä, miten yhdessä torjumme kansalaisia joutumasta työkyvyttömyyseläkkeelle?

Eläkeläisten edunvalvontatyötä saattaisi edistää tietty myötäotteisuus ja tarttuminen tällaisiin selkeisiin tutkimuksellisiin näyttöihin. Tutkimusten tulosten kiistäminen tuskin vie asioita eteenpäin yhtä tehokkaasti.

Eläketurvakeskuksen tutkimusraportti "Eläkkeet ja eläkkeensaajien toimeentulo 2000-2010" on monipuolinen tutkimuskokonaisuus, jonka soisi kuluvan myös monen eläkeläisaktiivin käsissä. Siksi sen leimaaminen "harhaanjohtaviksi laskelmiksi" ansaitsee tulla valituksi Viikon vikatikiksi.

Kenen suurista ikäluokista puhutaan?

2011-11-14T09:51:00.001+02:00

Maamme talouslehdistö elää murroksessa. Painetun lehden merkitys vähenee ja omistajat ja kuluttajat vaativat tietoa entistä ajantasaisempana ja iholle tulevampana. Otsikointi alkaakin muistuttaa joskus erehdyttävästi naistenlehtien neuvokkaimpia juttuja. Tarkoituskin lienee sama, saada uudet lukijat pysähtymään asian ääreen.

Arvostettu talousjulkaisu Talouselämä julkaisi 11.11.2011 klo 21.13, siis perjantai-iltana aikaan, jolloin taloustoimittajat ennen muinoin panivat omilla toimillaan liikettä maan talouselämään, kutkuttavan tuntuisen jutun "10 asiaa, joita suuret ikäluokat eivät kerro lapsilleen". Jutulla ei näytä olevan ilmoitettua toimittajaa, minkä hyvin ymmärtääkin sen luettuaan.

Artikkeli perustuu lähinnä amerikkalaisiin tutkimuksiin tai niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Mitäs tykkäätte vaikkapa tästä: "Eläkepäivien koittaessa yhä useampi suurten ikäluokkien edustaja tulee muuttamaan lastensa luokse asumaan. Eläkkeiden pieneneminen ja terveydenhoitokustannusten kasvu ovat omiaan vaikuttamaan tähän."?

Suomessahan suuret ikäluokat ovat hankkineet omistusasuntoja yli oman tarpeensa ja loppuja suojellaan asuntopolitiikalla muun muassa niin, että asumisoikeusasuntoihin he pääsevät helpommin kriteerein kuin heidän lapsensa. Miksi ihmeessä nämä pääosin liiankin väljästi asuvat eläkeläiset muuttaisivat lastensa pieniin nurkkiin?

Ja sitten tämä väite eläkkeiden pienenemisestä? Eläkkeelle jäävien keskieläke on tähän saakka noussut joka vuosi ja näin näyttää suomalaisten tutkimusten mukaan käyvän tulevaisuudessakin, elinaikakertoimesta huolimatta.

Terveydenhuoltomenoihin en ota kantaa muuten kuin toteamalla, että ainakin tällä hetkellä vallitsevan lainsäädännön mukaan kuluista pääosan maksavat veronmaksajat, ei yksittäinen sairastuja, ellei sitten halua käyttää yksityisiä palveluja. Koko yhteiskunnan mitassa terveydenhuoltokustannukset saattavat olla haaste, mutta se ei taas liity mitenkään tähän.

Vaan mitäs sanotte tästä: "27 prosenttia viisikymppisistä vanhemmista sanoo lastensa estäneen heitä säästämästä parempia eläkerahoja, ilmenee vakuutusyhtiö ING Directin selvityksestä. Vastaava luku oli 15 prosenttia asunnon ostamisen ja 19 prosenttia asuinkustannusten kohdalla. Uskomuksen taustalla on se, että vanhemmat kokevat olevansa velvoitettuja auttamaan lapsiaan taloudellisesti, jotta nämä myöhemmin menestyvät elämässä."

Kyllähän tätä amerikkalaista elämäntuskaa löytyy varmaan laajemminkin. Itsekin olen katsellut kauhulla paikallista opiskelijaelämää käsitelleitä tv-sarjoja ja kiitellyt mielessäni, etten saanut aikanaan kannettavakseni kaikkia niitä traumoja, joita niihin liittyy. Ehkä joku talouslehti voisi ottaa aiheeksi ne?

Talouslehden tekeminen on vaativa toimi. Joskus saattaa tulla houkutus helpottaa urakkaa menemällä yli siitä, mistä aita on matalin. Viikon vikatikiksi nostan tämän jutun siksi, että joku lukija saattaa ottaa nämä jutut ihan tosissaan, onhan tähänkin mediaan totuttu aikojen saatossa luottamaan.

Pyramidihuijaus vai raskaan sarjan petos?

2011-11-11T15:00:00.001+02:00

Helsinkiläinen Tuomo Järvelä kirjoittaa uusisuomi.fi -sivustolla 6.11.2011 klo 00.06 otsikolla "Miten haluat tulla huomenna ryöstetyksi?". Hän kirjoittaa muun muassa:

"Eläkejärjestelmän rahoitusongelmathan eivät juonnu pienten sukupolvien, kuten 60-, 70- tai 80-luvulla syntyneiden, eläkemaksujen alhaisesta rahastointiasteesta tai pelkästään eliniän noususta vaan tosiseikasta, että eläkejärjestelmä on ketjukirje. Pyramidihuijaukseksi sitä ei ole syytä kutsua: wincapitalaista näpertelyä ei kannata rinnastaa raskaan sarjan petokseen."

Vauhdikkaalla tyylillään kirjoittaja kertoo: "Lähtöoletus eläkejärjestelmässä on, että aiempien sukupolvien edusmiehet ovat ”sopineet” vielä syntymättömien sukupolvien puolesta, että nämä saavat kunnian rahoittaa eläkejärjestelmän, johon liitetyt lupaukset on liian monen tyhjennetyn krokilasin jälkeen huudettu totuuksiksi - kuten vaikka se mahtisonni-idea, että palkasta pitää saada Y% takaisin eläkkeenä, mutta rahoituksen pohtiminen on jätetty krapulapäivän huomaan."

Kirjoituksensa lopuksi hän paljasta ratkaisun: "Kestävä järjestelmä voidaan rakentaa täysimääräisen rahastoinnin varaan ja yksilölliseksi niin, että jokainen päättää eläkkeestään ja sen kertymistahdista, jota myöten myös omasta eläkeiästään. Jos haluaa säästää enemmän ja eläköityä aiemmin, se onnistuu ja vice versa."

Jälleen kerran joudun palaamaan perusasioihin. Maamme eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva.Tällä on varauduttu tulevien vuosien maksupaineisiin keräämällä työeläkemaksuja enemmän kuin olisi tarvittu tähän asti maksettujen eläkkeiden maksamiseen. Kaikkea ei siis ole jätetty tulevien polvien maksettavaksi.

Jos tavoitteena olisikin ollut rahoittaa eläkkeet täysrahastoinnin avulla, kuten kirjoittaja esittää, eläkkeet olisivat jääneet aluksi kovin pieniksi ja eläkemaksut olisivat huomattavasti nykyistä korkeammalla tasolla. Koska eläkemaksuja ei olisi ollut määrättömästi nostettavissa ilman työllisyysvaikutuksia, eläkkeet olisivat jääneet todella pieniksi.

Ajatus siitä, että kukin saisi vapaasti päättää eläkemaksuistaan ja eläkkeistään, edellyttäisi varsin suurta vastuullisuutta. Pienessä mittakaavassa olemme nähneet, että kun yrittäjät tietyissä rajoissa pystyvät päättämään omasta eläkemaksustaaan ja sen tuomasta eläketurvasta, aivan liian moni on maksanut liian pieniä maksuja ja jäänyt näin eläkeiällä liian alhaisen toimeentulon varaan. Näin saattaisi käydä muillekin.

Meidän eläkemaksutasomme liikkuu 22-29 prosentin tasolla bruttoansioista. Kuinka moni olisi valmis laittamaan sellaisen summan syrjään tulevia vuosia varten?

Jotta kuva eläkepolitiikan sukupolvivaikutuksista ei olisi ihan niin synkkä kuin kirjoituksesta saattaisi päätellä, laitan tähän kuvan eläkekehityksestä syntymävuoden mukaan. Eihän ne nuoret ihan ilman ole jäämässä, vai mitä?

Kollektiivinen vakuutuksemme eläkeikäistä toimeentuloamme rahoittamaan huomioi myös muut kuin vanhenemisesta aiheutuvat riskit. Se turvaa työkyvyttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman kohdatessa. Niihin osataan harvemmin varautua riittävästi yksilöllisesti.

Viikon vikatikiksi valikoituu näin reipas sukupolvipuheenvuoro. Väärin ei ole, että se ottaa vahvasti kantaa nuorten puolesta, vaan se, että sen kritiikin kirves lipsahtaa kiveen. Paljon siinä on oikeatakin asiaa, joten suosittelen lukemista. Vanhempi väki älköön loukkaantuko:)

Missäs ne on nyt ne huipputuotot?

2011-11-01T22:38:00.000+02:00

Valtiotieteen tohtori Reijo Kauppila kirjoittaa Ilkka.fi -sivustolla 30.10.2011 otsikolla "Eläkkeitä ei tarvitse enää leikata". Hän kirjoittaa muun muassa:

"Se, mihin pitäisi puuttua, on tehoton ja "korruptiivinen" työeläkeorganisaatio. Ammattimaiset sijoitusyhtiöt ovat päässeet jopa yli kymmenen prosentin pääomatuottoihin, kun samaan aikaan eläkeyhtiöistä jotkut tekevät miinustulosta. Mistä tämä johtuu?"

Tämä kirjoitus ansaitsee tulla esiin nostetuksi siksi, että se, yhtä lailla kuin eräät pääkaupunkiseudun taloustoimittajat, pyrkii luomaan mielikuvaa siitä, että vain työeläkejärjestelmän sijoitukset olisivat miinuksella. Onko näin? Vilkaistaanpa vaikkapa Taloussanomien pörssisivuilta:

Ei siis ainakaan Suomen sijoittaminen ole tuonut kenellekään rahaa.

Entäpä vaikka taannoin talouslehdissä näyttävästi mainostaneet rahastot? Otetaanpa vaikkapa se Elite: 4.11.2010 sen arvo oli 95,59 ja 20.10.2011 puolestaan 76,12. Tai se Populus: 12.1.2011 sen arvo oli 15,74 mutta 5.10.2011 puolestaan 9,07. Ja nämä sentään olivat ne rahastot, jotka uhosivat isoilla mainoksilla päihittävänsä eläkesijoitukset!

Jos vielä kuitenkin epäilyttää, kannattaa katsastaa vaikkapa Kauppalehden linkit kansainvälisille pörssien omille kotisivuille. Ei siellä kyllä laajalti näytä noita kymmenen prosentin nousuja löytyvän viime vuosineljänneksen aikana.

Tämä kirjoitus on siis Viikon Vikatikki. Jos blogini nimi olisikin Viikon oikea oivallus, siitä kamppailisivat tasapäin Iltalehden ja Uutispäivä-Demarin pääkirjoitukset, Pohjalaisen pääkirjoitustoimittaja Matti Peltokankaan kolumni sekä Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikon blogi. Niissä kaikissa on oivallettu, ettei yksi vuosineljännes ratkaise eläkejärjestelmän kestävyyttä.

Uhkaako eläkkeitä todella leikkaus?

2011-10-25T16:07:00.000+03:00

Tuomo Pietiläinen kirjoittaa Helsingin Sanomien etusivulla 25.10.2011 otsikolla "Eläke-etuja uhkaa leikkaus". Laaja kokonaisuus jatkuu taloussivuilla otsikolla "Eläkeyhtiöiden tuotot eivät riitä".

Juttu saatta olla muuten hyvä, mutta ensinnäkään eläke-etuja ei todellakaan uhkaa mikään leikkaus. Tämä käy tosin ilmi itse uutisessakin. Tuotakoon nyt kuitenkin tässäkin selkeästi esille, että maassamme on etuusperusteinen eläkekejärjestelmä. Se takaa tietyn suuruisen eläkkeen, joka on karttunut tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Tätä ei uhkaa mikään, ainakaan näkyvissä olevana aikana.

Toiseksi, Pietiläisen jutusta saattaa saada sellaisen käsityksen, että työeläkejärjestelmä olisi nyt tehnyt tietoisen valinnan matalampien tuottojen puolesta ja että tämä pienentäisi eläkkeitä, nostaisi eläkeikää tai nostaisi eläkemaksuja. Näinhän ei ole, vaan kyseessä on tuotto-oletus, jonka suhteen Eläketurvakeskus lienee tekemässä sellaista uudelleenarviota, että tähän saakka sovellettu neljän prosentin reaalituotto-oletus on liian optimistinen.

Olisiko siis ollut parempi, että järjestelmä vannoisi jonkun korkeamman tuotto-oletuksen nimiin, vaikka suhdannenäkymistä asiantuntemattomampikin voi vetää päinvastaisia johtopäätöksiä? Kai tällaiset laskelmat pitää pääsääntöisesti tehdä kohtuullisen realististen odotusten varaan?

Kolmanneksi, on syytä muistaa, että maamme osittain rahastoiva järjestelmä sietää varsin paljon vaihtelua sijoitustuotoissa. Niissä tapahtuvat muutokset ovat vain yksi muuttuja siinä varsin monimutkaisessa kokonaisuudessa, jossa tärkeitä asioita ovat muun muassa syntyvyys, kuolleisuus, työllisyys, maahanmuutto ja kansantuotteen kehitys.

Asia on sinänsä vakava. On selvää, että paremmat tuotot tietäisivät matalampia työeläkemaksuja ja näin parantaisivat maamme kansainvälistä kilpailukykyä. Tähän suuntaan on tähdättykin sijoitus- ja vakavaraisuussäännöksiä kehittämällä. Mitkään säännökset eivät kuitenkaan riitä kokonaan torjumaan sellaisia ilmiöitä kuin kansainvälinen finanssikriisi vuonna 2008. Sellaisilla on väkisinkin vaikutusta myös työeläkesijoitusten tuottoihin.

Neljänneksi, toimittaja on kääntänyt työeläkealan pyrkimyksen arvioida tulevia sijoitustusten tuottoja mahdollisimman realistisesti pahaksi teoksi, jolla leikataan eläkkeitä, nostetaan maksuja ja korotetaan eläkeikää. Eivätkö nämä eläkepoliittiset paineet johdu pikemminkin väestön haasteellisesta ikärakenteesta ja järjestelmän pitkän aikavälin hyvin tiedossa olevasta kestävyysvajeesta?

Todettakoon, että arviot tulevasta eläkemaksutasosta ovat vaihdelleet rajusti eri aikoina. Pari vuosikymmentä sitten maksujen pelättiin nousevan jopa lähelle 40 prosenttia palkkasummasta. Nythän pessimistisimmätkin ennusteet pysähtyvät noin 27-28 prosenttiin.

Tuomo Pietiläisen laatima uutinen täyttää Viikon vikatikin kriteerit myös siksi, että kansalaisia pelotellaan asioilla, joiden taustaa näiden saattaa olla vaikea selvittää tai ymmärtää. Mieleen jää usein vain pelottava otsikko eläkkeiden leikkauksesta. Mitä tai ketä tämä palvelee?

Täältähän sitä tietoa löytyy

2011-10-18T14:07:00.001+03:00

Yrittäjä Arja Karhuvaara kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastolla 15.10.2011 aiheesta "Eläkevarojen sijoitukset läpinäkyvämmiksi". Kirjoituksessa kaivataan tietoa yksittäisten eläkeyhtiöiden ja eläkerahastojen tuotoista ja sijoituksista ja väitetään, että tätä tietoa on netistä hankala poimia. Kirjoittaja toteaa:

"Sijoitusten nykyistä helpompi seurattavuus ja tuoton julkisuus auttaisi ainakin varautumaan tulevaan ja ohjaisi Suomessa käytävää eläkeindeksikeskustelua todellisuuden kanssa samaan suuntaan."

Työeläkevarojen sijoitusten ja niiden tuottojen läpinäkyvyys ovat tärkeitä periaatteita. Tämän suuntaisesti myös toimitaan. Työeläkevakuuttajat TELA ry on jo vuosia julkaissut alan kantatilastot neljännesvuosittain ja tuottotilastot kaksi kertaa vuodessa. Yksittäiset työeläkevakuuttajat menevät vielä pidemmälle.

Kahdeksan suurinta työeläkevakuuttajaa julkistaa sekä sijoituskanta- että tuottotilastonsa neljä kertaa vuodessa. Kun vähintään kaksi on näin kulloinkin menetellyt, TELA julkaisee vertailun kotisivuillaan. Vielä tänään sieltä löytyy 2. vuosineljänneksen tilanteet, mutta todennäköisesti tällä viikolla ilmestyvät ensimmäiset tiedot 3. neljännekseltä ja parin viikon sisällä koko tilasto lienee taas täydellinen tältäkin osin.

Jos tavoitteeksi asetataan se, että "..julkisuus auttaisi ainakin varautumaan tulevaan ja ohjaisi Suomessa käytävää eläkeindeksikeskustelua todellisuuden kanssa samaan suuntaan", neljä kertaa vuodessa tapahtuva tietojen päivitys riittänee. Enpä ole kyllä muuallakaan nähnyt harrastettavan tiheämpää tarkasteluväliä tämän kokoluokan sijoitussalkuilla.

Jos haluaa muistaa yksinkertaisen tien noiden tietojen äärelle, kannattaa painaa mieleen vain www.tela.fi . Sen sivun yläreunasta löytyy sijoitustoiminta ja taas sen sivun vasemmasta reunasta koko valikko erilaista sijoitustietoa sekä lyhyeltä että pidemmältä ajalta.

Valitsen tämän kirjoituksen Viikon vikatikiksi senkin uhalla, että kirjoittaja ei yhteiskunnallisten kiireittensä vuoksi ole ennättänyt tutustua tähän puoleen sijoitustoiminnasta. Mutta näinhän tämä tulee tutummaksi meille kaikille:)

Ei tässä savolaisenkaan kuolla kannata

2011-10-10T16:21:00.000+03:00

Eero Salonen Siilinjärveltä kirjoittaa Savon Sanomissa 9.10.2011 klo 00.01 otsikolla "Jo nuorena toimeen". Kirjoitus käsittelee työurien pidentämistä ja - aivan oikein - on huolissaan nuorten työllistymisestä. Sitten hän kuitenkin kirjoittaa näin:

"Eläkeyhtiöille ja valtiollehan olisi tietysti edullisinta, jos me nukkuisimme pois pian päästyämme eläkkeelle."

Mielipidekirjoituksessa sopii käyttää räväkkä kieltä, eritoten kotiheimoni maisemissa. Silti joudun toteamaan, että nyt on kirjoittaja mennyt pahasti metsään. Suomessa ei ole lainsäädäntömme mukaan mahdollista kerätä voittoa- saati jakaa sitä johonkin- työeläkeasioita hoitamalla.

Suomalainen eläkejärjestelmä on rakennettu sellaiseksi, etteivät työeläketoiminnan pyörittäjät, vaikkapa eläkeyhtiöt tai valtio, hyödy sen enempää varhaisesta kuolemasta kuin pitkään elämisestäkään. Laskun maksavat aina loppupelissä työeläkemaksun maksajat, he myös korjaavat "hyödyn". Jos siis kävisi niin valitettavasti kuin kirjoittaja maalailee, eläkemaksuja ei tarvitsisi nostaa aivan niin paljon kuin nyt joudutaan.

Toisaalta, elinaikakerroin reagoi kuolemisajankohtaan niin, että jos ihmiset aikuisten oikeasti alkaisivat kuolla kohta eläkkeelle päästyään, eläkkeet kohoaisivat. Niinpä valitettavasta poisnukkumisesta hyötyisivät kaikkein konkreettisimmin tulevat eläkeläiset.

Tartuin näinkin räikeään väitteeseen, jotteivat väärät käsitykset saisi jalansijaa edes savolaisen rahvaan parissa. Siksi, vaikka elämme vasta viikon alkupuolta rohkenen valita tämän väitteen tämän Viikon vikatikiksi.

Aihe oikea, suunta väärä

2011-10-10T15:52:00.002+03:00

Viime viikolla jäi Viikon vikatikki valitsematta, joten tällä viikolla on pakko valita kaksi:)
Aloitetaanpa kuitenkin viime viikolla julkaissusta uusisuomi.fi -sivuston kirjoituksesta, jossa 8.10.2011 klo 17.46 Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Mäntylä kirjoittaa otsikolla "Suomalainen "hyvä bisnes". Hän kirjoittaa:

"Alle 30 - vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia jää työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin viisi päivässä ja suunta on kasvava."

Aihe on tärkeä, huoli on suuri ja keskustelunaihe mitä tarpeellisin. Silti kirjoituksessa on virhe. Suunta ei onneksi ole enää kasvava.

Vuonna 2010 jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 22.898 henkilöä, vuonna 2009 23.870. Ilahduttavaa oli, että vanhuuseläkkeelle saakka jaksoi 2010 peräti 44.112 henkilöä, kun eläkkeellejäämisen huippuvuonna 2009 vanhuuseläkkeelle pääsi 43.510.

Liikkeet saattavat tuntua hitaalta, mutta suunta on oikea. Se on myös hyvä noteerata. Työ työkyvyttömyyden torjumiseksi ei ole ollut turhaa.

Olkoon siis Hanna Mäntylän kirjoitus tällä kertaa Viikon vikatikki siksi, että kansanedustajienkin on hyvä tarkistaa faktat ennen kuin nostaa esiin yhteiskunnallisen ongelman. Silti toivon, että kansanedustajat jaksaisivat käydä näistä asioista keskustelua, silloinkin, kun joutuu ottamaan asioista selvää.

Mihin sijoittaisit nämä prosentit?

2011-09-28T10:47:00.000+03:00

Taas olisi tällä viikolla ollut useampia ehdokkaita tämän himoitun tittelin saajaksi. Käykääpä vaikka lukaisemassa uusisuomi.fi -sivustoilta Suomen Senioripuolueen Urmas Mikkosen mielipide otsikolla "Työeläkeyhtiöistä". Vaikka Neuvostoliitto on kaatunut jo aikaa sitten, kaipuu keskitettyihin järjestelmiin elää vahvana.

Aivan erikseen haluan torjua mielipidekirjoituksessa annetun kuvan siitä, että työeläkealan yhteinen rekisterijärjestelmä olisi kilpailun este. Yhteistä tietoa karttuneista eläkkeistä tarvitaan, jotta voidaan maksaa eläkkeet yhdellä hakemuksella yhdestä paikasta. Jos näin ei olisi, jokaisen pitäisi muistaa kaikki työpaikkansa ja niiden työeläkevakuuttajat ja hakea eläkkeet jokaisesta niistä erikseen.

Tärkeintä on, että varainhoito ja sijoitustoiminta on hajautettu ja niillä myös kilpaillaan, kuten asiakkuuden hoidossakin. Se takaa koko alan riskien hajautumisen ja pitää kehitystä yllä pienentäen näin kustannuksia.

Viikon varsinaista vikatikkiä alamme kuitenkin lähestyä Pohjanmaan suunnalta. Kyösti Virrankoski, jota kuvatekstissä tituleerataan yhä europarlamentaarikoksi, kirjoittaa Ilkka.fi -verkkolehdessä 28.9.2011 otsikolla "Sixpack ja sixpack". Hän kirjoittaa muun muassa näin:

"Markkinoilla on runsaasti rahaa, koska mm. eläkerahastot keräävät maksua palkasta noin 22 prosenttia, eli jopa enemmän kuin paljon parjatut kunnat. Tämä raha on saatava poikimaan, ja valtiot ovat yleensä luotettavia lainanottajia."

Kirjoittaja unohtaa suomalaisen työeläkejärjestelmän olennaisimman piirteen. Sehän on vain osittain rahastoiva. Valtaosa kerättävistä eläkemaksuista menee nykyisten eläkkeiden maksuun, josta rahat kyllä kiertyvät markkinoille mutta eivät valtion eikä muihinkaan papereihin vaan lähinnä maitoon, leipään ja makkaraan, millä sinänsä on myös kansantaloudellisia vaikutuksia.

Virrankosken kirjoitus valikoituu Viikon vikatikiksi siitä syystä, että hänen pitäisi entisenä matematiikan lehtorina tietää, ettei prosentteja voi sijoittaa. Oleellista on se, kuinka monta euroa on käytössä ja mihin ne laitetaan poikimaan lisärahaa. Lisäksi on syytä aina muistaa, että eläkevarojen sijoittaminen on vain väline sen turvaamiseksi, että eläkkeet pystytään maksamaan.

Vain nimet olivat oikein

2011-09-23T13:56:00.001+03:00

Otanpa vaihteeksi esimerkin hieman oman toimialamme ulkopuolisesta kirjoittelusta. Helsingin Sanomien toimittaja Joonas Laitinen kirjoitti 23.9.2011 otsikolla "Jätelaitoskiista tuli HSY:lle kalliiksi". Ingressi kiteyttää jutun: "HSY tuomittiin välimiesoikeudessa kahden miljoonan euron oikeuskorvauksiin." Mutta oliko näin?

Välimiesoikeus tuomisi tosiaan HSY:n noin kahden miljoonan korvauksiin, mutta vastapuoli joutui maksamaan HSY:lle yli kolme miljoonaa euroa, josta jutussa ei mainita mitään. Nettomääräisesti HSY näin laskien jäisi siis plussan puolelle. Kuitenkin juttu alkaa virkkeellä: Pääkaupunkiseudun jätekäsittelystä vastaava HSY on hävinnyt välimiesoikeudessa..."

Jutussa on haastateltu vastapuolen edustajaa, joka viisaasti lausuu:"Turha riita, joka maksoi molemmille osapuolille älyttömästi." Lause on jopa totta, mutta siitä saattaa saada sellaisen käsityksen, että HSY olisi jutun alullepanija.

Faktalaatikossaan "Tästä on kyse" myös HS väittää HSY:n edeltäjän YTV:n vetäneen asian oikeuteen. Näinhän ei ollut, vaan YTV ja sittemmin HSY joutuivat välimiesoikeuteen kiistapuolen haastettua ne sinne.

Jutussa haastateltujen nimet ovat oikein. Muilta osin olemassa oleva todellisuus ei juurikaan kohtaa toimittajan hahmottamaa todellisuutta. Saattaapa jopa olla, että lukijalle jää asioista väärä käsitys.

Koska tämä juttu oli saanut Helsingin Sanomista kuusi palstaa, ansaitsee se tulla valituksi Viikon vikatikiksi, vaikka ei eläkkeitä käsittelekään. Eläkeasioissa näet mennään nykyisin harvemmin näin lahjakkaasti metsään:)

Jottei nyt vaan kukaan luulisi tätäkään aivan puolueettomaksi tarinaksi, totean, että olen HSY:n hallituksen jäsen:)

Oi aikoja, voi tapoja

2011-09-13T14:31:00.001+03:00

Maailman taloudessa näyttää vanhaa sanontaa lainatakseni ainoa varma asia olevan epävarmuus. Oman lukunsa muodostaa eteläinen Eurooppa, jossa maat kilvan yrittävät synnyttää kuvaa vakiintuvista oloista ja nurkan takana odottavasta talouden tasapainosta. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikkapa viime aikoina kehuja saanut Portugali.

UM:n kauppapoliittinen julkaisu Kauppapolitiikka kertoo 12.9.2011 otsikolla "Portugalilaiset nielevät lamalääkkeensä". Hyvän kuvauksen loppupuolella kerrotaan vaikeuksista, joita on tullut valtiontalouden alijäämän kasvettuakin yllättäen johtuen eräistä takaiskuista muun muassa Madeiralla ja BPN -pankin kansallistamisessa. Ja lehti jatkaa:

"Kaksi viimemainittua rahoitetaan siirtämällä € 597 milj. pankkisektorin eläkerahastosta valtion eläkerahastoon. EU mission päällikkö Jürgen Kröger painotti tähän liittyen, etteivät he pidä tämänkaltaista ”one off” varainsiirroista, mutta nyt se voidaan hyväksyä."

Hieno juttu! Siis, kun valtio töppää, kupataan eläkerahastoja? Toimintalinja ei sinänsä ole outo ja uusi mutta vaarallinen se pitemmässä juoksussa on.

Eteläinen Eurooppa ei ole tullut tunnetuksi eläkerahastoistaan. Osin se johtuu siitä, ettei niitä siellä juurikaan ole. Tämä taas on johtunut epäluottamuksesta, jota on tunnettu poliitikkoja ja valtiovarainministeriöitä kohtaan. Lienee niin, ettei tällaisilla toimilla ainakaan lisätä tuota luottamusta.

Toisen maailmansodan jälkeen sosialisoinnin peikko esiintyi lähinnä itäisessä Euroopassa. Nyt omaisuuden ottaminen valtion haltuun tuntuu tulleen taas muotiin. Erityisesti eläkerahastot tuntuvat kiinnostavan.

Eläkerahastojen alkuperäinen tarkoitus on kaikkialla tulevaisuuden eläkkeiden turvaaminen. Meillä ne pienentävät eläkemaksujen nousupaineita. Jos ne ryövätään muihin tarkoituksiin, vaikkapa valtiontalouden tasapainottamisen nimissä, alkuperäinen tehtävä vaarantuu. Kuka kantaa siitä vastuun?

Viikon vikatikki ei tällä kertaa olekaan siis lehti tai siinä esiintyvä kirjoitus, vaan ilmiö, jota siinä hyvin kuvataan. Näpit irti eläkerahoista, tumpelot!

Kateus vie väärille jäljille

2011-09-11T18:09:00.000+03:00

Palkittu journalisti A-P Pietilä kirjoittaa 8.9.2011 klo 9.16 blogissaan "Rahan perässä" muun muassa Aamupostissa otsikolla "Sinkkujen nousukausi". On ilahduttavaa, että joku paneutuu vakavasti tavallisen kansalaisen talouteen vaikuttaviin asioihin. Yleensähän talousjutuissa pyöritään ylätason jutuissa, makrotaloudessa tai yrityksiä koskevissa uutisissa. Pisteet siis tästä.

Blogi päättyy osioon "Eläkeläisille lisää tuloja". Siitä löytyy muun muassa teksti:
"Toistaiseksi on tiedossa, että vain eläkeläiset saavat varman korjauksen tuloihinsa ensi vuonna.
Ns. taitettu eläkeindeksi tuo eläkkeisiin normaalia suuremman korotuksen, joka vastaan inflaatiota. Tosin eläkkeet ovat sitä ennen jääneet jo useana vuonna jälkeen muusta tulokehityksestä. Taitettu indeksi tarkoittaa, että eläkkeitä korotetaan laskelmalla, jossa kuluttajahintojen painoarvona on 80 ja palkkakehityksen 20 prosenttia."

Kaikki tuohan on totta. Silti siihen sisältyy yksi ajatuksellinen virhe.Eläkeläiset saavat kylläkin ensi vuonna palkansaajia paremmat korotukset, mutta silti eläkeläisten ostovoima jää nyt miinukselle. Aiempina vuosina, kun "eläkkeet ovat .. jääneet jo useana vuonna jälkeen muusta tulokehityksestä", eläkeläisten ostovoima on kuitenkin parantunut.

Tämä kuvaa hyvin eri tulonsaajaryhmien keskinäisiä suhteita. Olen törmännyt eläkeläisiin, jotka ovat kateellisia palkansaajille. Kuitenkin nykyindeksikin tarkoittaa sitä, että eläkeläisten toimeentulo kehittyy myönteisesti vain, jos palkansaajienkin kehittyy. Jos palkansaajien ostovoima heikkenee, kuten nyt on käynyt, eläkeläisten ostovoimalle käy samoin.

En minä tarkoita sitä, että jokaisen blogistin pitäisi taivuttaa rautalangasta meille lukijoille asioiden taustoja. Silti väitän, että tämä kohtalonyhteys palkka- ja eläkekehityksen kesken on hyvä tuoda esille. Kun näin ei käy, syntyy kuva, että nyt tilanne olisikin paremmin, vaikka onkin huonommin.

Otsikon olisi siis pitänyt olla "Eläkeläisten ostovoima heikkenee, ensimmäistä kertaa vuosiin". Siksi tämä on tämän Viikon vikatikki. Kannattaa silti lukea:)

Valtiota ei kaivata maksumieheksi

2011-09-01T11:00:00.000+03:00

Viime viikkoina on kirjoiteltu ja keskusteltu paljon valtion ja työeläkejärjestelmän suhteista. Täälläkin olen kommentoinut vaatimuksia sijoittaa enemmän Suomen valtion papereihin. Aivan toisenlaisen näkökulman asiaan ottaa seniorikansalainen Jouko Fossi Turun Sanomissa 31.8.2011. Hän kirjoittaa näin:

"Viimeksi 16.8. televisiossa Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas kuitenkin vakuutteli, ettei ole syytä huoleen pitkällä aikavälillä. Siis eläke-etuihin ei tarvitse koskea eikä työeläkemaksuja nostaa, vaikka monta vuotta mentäisiin tappiolla. Onkohan noin?
Entä jos työllisyys taas romahtaa? Ei kerry palkoista työeläkemaksuja. Valtio voi pääomittaa eläkeyhtiöitä, sanoo eräskin kansanedustaja. Siis veroja korottamalla siirretään kaikilta veronmaksajilta rahaa eläkeyhtiöiden tappioiden kattamiseksi. Onko järkeä ollenkaan?"

Huoli sijoitusten tuotoista on tietysti aiheellinen, ja on arvokasta, että kansalaiset niitä seuraavat. Harri Sailas on ollut kuitenkin oikeassa tuossa lausunnossaan. Lyhytaikaiset vaihtelut eivät ole työeläkejärjestelmälle pitkässä juoksussa päällimmäinen ongelmamme. Osakesijoitukset ovat työeläkevakuuttajille pitkän aikavälin sijoituskohde, jonka kvartaalivaihtelut eivät kokonaisuutta kaada.

Kun laskelmissa käytetään neljän prosentin keskimääräistä reaalituottotavoitetta, voi väliin tulla vuosia, jolloin nuo tuotot jäävät alle sen neljän prosentin, kunhan löytyy riittävästi hyviä vuosia. Tällaisia olivat esimerkiksi vuodet 2009 ja 2010, jotka olivat ennätyksellisen hyviä sijoitusvuosia.

Jouko Fossin toinen pelko, työllisyyden romahtaminen, on vakava paikka. Sitä se on koko yhteiskunnalle. Työttömyysajalta ei kerry eläkemaksuja mutta toisaalta siltä ajalta karttuvan eläkeoikeuden rahoitus tulee työttömyysturvajärjestelmän puolelta. Välillisesti työttömyys rasittaa tätä kautta niitä samoja työnantajia ja palkansaajia kuin eläkemaksutkin.

Kirjoituksessa esiintyvä väite valtion roolista työeläkejärjestelmän pääomittajana on nurinkurinen. Eikö pikemminkin käydä keskustelua siitä, pitäisikö työeläkevaroja sijoittaa valtioiden pelastamiseen? Totuushan on se, että maamme työeläkerahastoissa on yli 100 miljardia euroa ja valtiolla puolestaan lähes saman verran velkaa. Ei ole mitään paineita saati hankkeita lisätä valtion veroja tai velkataakkaa työeläkejärjestelmän lisärahoittamiseksi.

Selvää on tietysti, että valtio hoitaa oman väkensä eläketurvan rahoituksen ja osallistuu eräiden muidenkin ryhmien eläkkeiden rahoittamiseen, mutta mitään suunnitelmia ei taatusti ole valtion rasituksen lisäämiseksi.

Eläkeyhtiöt eivät ole tuottaneet tappiota. Päin vastoin eläkerahastot ovat kasvaneet jatkuvasti. On siis turha puhua myöskään tappioiden kattamisesta. Siksi tämä mielipidekirjoitus on tämän Viikon vikatikki.

Valtioko hyvä sijoituskohde?

2011-08-23T15:40:00.007+03:00

Urbaanit legendat työeläkejärjestelmän sijoituksista leviävät muun muassa näin: nimimerkki Tyhmäsaapas kirjoittaa asiasta Suomi24 -kanavalla:
"Olen lukenut että suomalaisilla eläkerahastoilla on noin 140 miljardia sijoituksissaan. Näiden korkotuotto viime vuosina on ollut alle 1 prosentin ! ! Nyt suomen valtio maksaa 3 prosentin korkoa valtionvelalle joka on noin 80 miljardia. Onko tässä jotain mitä en tajua. Miksi eläkerahastot eivät sijoita suomen valtionlainoihin näitä rahojaan??"

Kirjoituksen huuto- ja kysymysmerkit olisivat oikeutettuja, jos asia olisi niin kuin jutussa esitetään. Näin onnettomasti ei tilanne sentään ole. Lopun kysymys ansaitsee vastauksensa.

Nykymuotoinen sijoitustoiminta alkoi vuonna 1997. Siitä lähtien realituotot ovat koko alalla olleet keskimäärin hieman yli 4 prosenttia vuodessa. Tuotot ovat vaihdelleet - 18 prosentista + 16 prosenttiin.

Nimimerkin toivoma sijoitustilanne meillä oli 1990 -luvulla. Kun rahamarkkinat vapautuivat ja suomalaiset yritykset alkoivat saada kansainvälisiltä markkinoilta edullisemmalta vaikuttavaa rahaa, takaisinlainaus tyrehtyi. Tämä ajoittui samaan aikaan, kun Suomen valtio lisäsi nopeasti lainanottoaan. Tällöin luontevaksi lainaajaksi nousi suomalainen työeläkejärjestelmä.

Aika pian kävi ilmi, että tilanne oli epänormaali ja varsin kriisialtis. Koko suomalainen eläketurva alkoi olla kiinni valtiontalouden kehityksestä. Näin ei voinut jatkua. Kaikkien osapuolten onneksi valtio maksoikin velkansa pois etuajassa. Sen myötä työeläkevarat vapautuivat sijoitettavaksi monipuolisemmin.

Sijoitusten hajauttaminen antaa turvaa sijoituksille ja eläkkeille. On viisasta varoa liiallista riippuvuutta mistään yksittäisestä sijoituskohteesta. Viime ajat ovat opettaneet, etteivät edes valtioiden liikkeelle laskemat lainat ole täysin turvallisia sijoituskohteita.

Vaikka nimimerkin kirjoitus on vain yksi mielipide nettikeskustelussa, nimeän tämän Viikon vikatikiksi sen sisältämien virheellisten tietojen johdosta. Keskustelua sijoituskohteista on silti syytä käydä niin avoimesti kuin mahdollista, kaikilla mahdollisilla areenoilla.

Työeläkevaroilla ei kyllä kuitata valtion velkaa!

2011-08-15T12:47:00.005+03:00

Syksysäät ajavat taas keskustelijat netin ääreen ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Esimerkkinä tästä on nimimerkki K T Roitunen Suomi 24 -kanavalla. Hän kirjoittaa muun muassa:

"Suomen velkaongelma on hämäystä. Suomella on velkaa 85 miljardia kun eläkerahastoissa ja valtionyhtiöissä sekä suomen keskuspankin varannoissa on pätäkkää yhteensä noin 200 miljardia. Velkaongelman varjolla luodaan epävarmuutta kansalaisissa ja tätä kautta taas lisätään työmotivaatiota. Tunnollinen taloudellista romahdusta pelkäävä työntekijä on tehokas, eikä niin hanakasti ole vaatimassa lisää liksaa."

Ottamatta kantaa itse loppuyhteenvetoon, haluan torjua perusteluosassa esiintyvän ajatuksen. Vaikka laskelmissa eläkevarat lasketaankin osaksi julkista taloutta, ei niillä ole tarkoitus kuitata julkisen sektorin velkoja. Niillä on vain se yksi hyvä tarkoitus: turvata tulevaisuuden eläkkeet.

Vaikka työeläkerahastoissa onkin yli 100 miljardia, ne muodostavat vain osan siitä rahasta, jota tulevaisuuden eläkkeisiin tarvitaan. Tälläkin puolella on yhä olemassa, muodikasta ilmaisua käyttääkseni, oma kestävyysvajeensa. Sen suuruus liikkunee tuolla 1-2 prosentin tietämissä bruttokansantuotteesta.

Työeläkevaroja ei siis ole tuhlattavaksi eikä käytettäväksi valtion tai kuntien velkojen maksuun. Kyllä me joudumme valitettavasti ne ennemmin tai myöhemmin maksamaan veroillamme. Jos me emme sitä tee, jää lapsillemme suurempi lasku. Siksi on ihan hyvä, että päättäjät pyrkivät pitämään menot kurissa ja talouden pyörät pyörimässä, jotta niitä veronmaksajia löytyy.

Vaikka K T Roitusella on varmasti ollut vankka peruste omalle yhteiskunnalliselle kannalleen, hänen perustelunsa ovat tämän viikon vikatikki. Toivotan silti intoa yhteiskunnalliseen keskusteluun:)

Kesällä ei kannata huolestua kaikesta

2011-08-04T12:25:00.005+03:00

Kesällä ei mediakaan mielellään sorru virheisiin. Olikin varmasti oikein antaa sille lomarauha.

Nyt on kuitenkin jo aihetta. MTV3:n kotisivuston Arki antaa ohjeita nuoren perheen taloudenpitoon. 3.8.2011 klo 9.10 on julkaistu kirjoitus " Nämä viisi virhettä pilaavat nuoren perheen talouden". Siinä on ohje numero kolme:

"Eläkeikään on vielä matkaa - vai mitä?

Monet nuoret keskittyvät hieman lähempänä oleviin säästökohteisiin, kuten uuteen autoon tai asuntoon. Tämä on ymmärrettävää, mutta mitä kauemmin odotat säästämisen aloittamista eläkepäiviä varten, sen suurempia summia joudut myöhemmin makselemaan."

Sanoisin nyt kuitenkin, että kyllä nuoren perheen sittenkin kannattaa varmasti hankkia ensin se asunto ja vaikkapa autokin. Kyllä eläke säästyy ikäänkuin itsestään, jos malttaa siinä perheenperustamisen sivussa käydä töissä.

Nuoria pelotellaan usein suotta eläkevuosilla. On tärkeätä huomata, että suomalainen eläkejärjestelmä laittaa sivuun jokaisesta tilistä yli 20 prosenttia bruttotuloistasi. Tuskin mistään löytyy sellaista talousjonglööriä, joka pystyisi samaan.

Lisäeläkkeitä kannattaa varmasti harkita maksukykynsä mukaan. Parhaimmillaankin ne vain täydentävät lakisääteistä turvaa.

Siksi sanon näin lomakauden päätteeksi, että ostakaa perheellenne vaikka kunnon loma ja nauttikaa siitä. Elämästä nauttiminen ei ole koskaan liian aikaista:)

Julistan sinänsä hyvää tarkoittavat MTV3:n talousohjeet tämän Viikon vikatikiksi.

----

Kesäloma ei ainakaan ollut tänä vuonna vikatikki, ei ainakaan Suomessa vietettynä. Lomalla tapahtuu kaikenlaista. Itse törmäsin blogini kaimaan Savonlinnan kauppatorin vieressä(muut kuvan henkilöt ovat tyystin viattomia kaikkeen):

Lensikö sijoittaja kopterilla?

2011-06-22T11:09:00.003+03:00

Koska työeläkeala on monessa mukana, sitä syytetään myös monesta.

Eläkkeellä oleva lentokapteeni ja lentoitoiminnan tarkastaja Olli Herva kirjoitti Suomen Kuvalehden paperiversiossa 17.6. ja suomenkuvalehti.fi:ssa 18.6.2011 klo 19.00 otsikolla "Kiertääkö Finnair veroja?"

Hän kirjoittaa muun muassa: "Finnairin rahtilentotoimintaa jatkamaan perustettiin huhtikuussa rahtilentoyhtiö Nordic Global Airlines Oy (NGA), jossa ovat mukana amerikkalainen Neff Capital Management LLC, Finnair Oyj ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen..

..Ilmarisen edellinen yritys ilmailussa meni kiville. Copterline oli myös varoittava esimerkki huonosta toimintakulttuurista. Tämä käy hyvin selville Tallinnan edustalla tapahtuneen onnettomuuden tutkintaraportista."

Minkä virheen Ilmarinen siis ilmailun saralla olikaan tehnyt? Se oli sijoittanut Copterline -yhtiöön pienen summan sen jälkeen, kun kirjoituksessa mainittu valitettava onnettomuus oli jo takana päin. Kopteriyhtiön tavoitteena oli tuolloin säännöllisen lentotoiminnan varmistaminen vahvistamalla omaa omistajapohjaansa.

Kirjoitus on siinä mielessä tyypillinen tämän lajin edustaja, ettei siinä esiinny varsinaista virhettä, mutta sotkemalla ajoitus, asiat ja vastuut saatetaan lukija tilaan, jossa tosiasioiden hahmottaminen kärsii. Syntyy mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta.

Ottamatta kantaa kirjoitukseen muuten, on todettava, ettei Ilmarinen osallistunut Copterlinen operatiiviseen toimintaan eikä sitä ainakaan voida syyttää onnettomuudesta, joka ajoittui ennen sen sijoituksen alkamista!

Ilmarinen ei sinänsä ole ilmailun historiassa yksin. Viime vuosisadan alkaessa ilmalaivateknologiaan sijoittaneet menettivät myös rahojaan eikä onnettomuuksiltakaan vältytty. Saman kohtalon kokivat vossikkatoimialaan panostaneet muun muassa Helsingissä. En silti muista näitäkään sijoittajia muistellun pahalla.

Sijoitustoimintaan, vastuulliseenkin, liittyy sellainen seikka, että kaikki sijoitukset eivät ole ihan yhtä hyviä kuin toiset. Ovatpa jotkut kerrassaan huonojakin. Keskimäärin ottaen sijoitusten on kuitenkin oltava tuottavia ja niillä arvioidaan päästävän siihen neljän prosentin vuosittaiseen reaalituottoon, josta niin kovasti puhutaan.

Aika ajoin työeläkealaa syyllistetään siitä, ettei se sijoita riittävästi Suomeen. No, suomalainen lentämiseen perustuva liiketoimintahan on yksi varsin perusteltu kohde, onhan se myös paljon puhuttua infraakin. Ei ole sijoittajan vika, jos se ei alana aina ole kovin kannattavaa, onhan se taatusti kansainvälisen kilpailun eturintamassa.

Viikon vikatikiksi valikoituu siis tämä mielipidekirjoituksen osa. Sinänsä maamme tarinankerrontaperinne tuntee tämän tyylin. Muistatte varmaan kysymyksen: joko olette lakanneet lyömästä vaimoanne?

Kannattiko panna elämä risaiseksi?

2011-06-16T13:47:00.004+03:00

Aina silloin tällöin joku päättää panna elämänsä risaiseksi alkamalla verkossa ärsyttäväksi. Parhaiten tämä käy hyökkäämällä sanallisesti jonkun väestönosan tai sen etujen kimppuun. Valitettavan usein ärsytys jää kirjoituksen ainoaksi motiiviksi.

Nimimerkki "Työeläkeleikkuri" kirjoittaa Suomi24 -palstoilla 15.6.2011 klo 21.00 otsikolla "Työeläkkeet leikkattava 20 prosenttia". Viesti on kova:

"Suurten ikäluokkien työeläkkeet ovat kestämättömiä. Eläkkeitä on leikattava minimissään 20 prosenttia mieluummin 30 prosenttia. Yhden eläkeläisen eläkkeeseen menee kolmen neljän pienipalkkaisen koko verokertymä kuukaudessa ja se onb todellakin kansantaloudellisesti kestämätöntä."

Arvata saattaa, että palautetta tulee eikä pelkästään positiivisessa hengessä. Edistääkö tämä siis yhteiskunnallista keskustelua? Valitettavasti ei. Valtaosa kirjoituksista on joko/tai -linjalla olevia tiukkoja vuodatuksia, jotka eivät ainakaan rakenna mitään.

Suomalaista lakisääteistä työeläketurvaa on rakennettu aina niin, ettei eläkkeiden leikkauksiin tarvitse ryhtyä. Asioita ja tilanteita on ennakoitu. Rahastointi on ollut tästä hyvä esimerkki.

Miksi siis asettaa eri väestönosia eläkepolitiikassa vastakkain? Eläkepolitiikka toimii parhaiten silloin, kun se on yli sukupolvien ulottuvaa pitkäjänteistä toimintaa. Siinä ei käydä kenenkään kimppuun, mutta jokaisen on kannettava vastuunsa. Tärkein vaihe on tehdä kykynsä mukaisesti töitä, jotta eläkemaksuja kertyy riittävästi.

Työeläkemaksut ovat tuntuvia, keskimäärin yli 20 prosenttia bruttopalkasta. Korostuspaineitakin on. Silti ne ovat tarpeen, jotta elämä voisi jatkua työuran jälkeenkin.

Valitsen tämän Viikon vikatikiksi nettikeskustelupuheenvuoron siitä syystä, että sen ainoa tarkoitus näyttää olevan ärsyttää eläkeläisiä ja suuria ikäluokkia. Vaikka aihe on tärkeä, valittu tyyli ei edesauta ratkaisuja, ei edes kirjoituksessa vaadittuun suuntaan.

Myyttien maailmasta

2011-06-09T12:17:00.007+03:00

Eläkkeitä koskevat myytit säilyvät. Tunnettehan nämä: jokainen on säästänyt omat eläkkeensä, indeksiratkaisut tehtiin väliaikaiseksi mutta lupausta ei ole pidetty, eläkerahoja on niin paljon, että sieltä voi huoletta irrottaa pieniä summia mihin tahansa hyvään tarkoitukseen ilman, että eläkkeiden rahoitus vaarantuu, eläkkeitä ei enää ole olemassa sitten, kun me olemme jäämässä eläkkeelle tai vaikkapa, että eläkerahastot ovat kasvaneet liian suuriksi tai alkavat pian supistua.

Viime mainittua myyttiä vahvistaa kunnioitetun HS:n pääkirjoitustoimitus, joka on 4.6.2011 herännyt klo 3.00 kirjoittamaan otsikolla "Suomi on nyt tienhaarassa". Muuten kovin asiarikkaan ja asiantuntevan artikkelin tasoa romahduttaa tällainen kokonaisuus:

"Suuret ikäluokat ovat siirtyneet tai siirtyvät lähivuosina eläkkeelle, ja kansantalouden huoltosuhde muuttuu radikaalisti. Se tarkoittaa, että yhä pienempi osa väestöstä maksaa yhä suuremman osan elämisen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansainvälisissä arvioissa Suomen julkisen talouden vakautta vahvistaneet eläkerahastot alkavat hitaasti huveta, kun niistä aletaan ottaa rahaa eläkkeisiin."

Alkavatko eläkerahastot hitaasti huveta ja annetaanko niin tapahtua? Jos ja kun talouselämämme kehittyy, palkat ja hinnat nousevat, eläkevastuu kasvaa, rahastojen on myös kasvettava ainakin suhteessa tuon vastuun kasvuun, muuten eläkemaksujen maksajille koittaa kovat ajat.

Jos eläkerahastot päästetään pienenemään, on kaikilla vähän aikaa hauskaa, mutta jossain vaiheessa alkaa tulla vilu. Pienenevät rahastot johtavat helposti pieneneviin rahastoihin ja aikaa myöten entisiin rahastoihin. Eläkemaksut nousevat eläkemenon suuruiseksi sillä kellonlyömällä, kun rahastot ovat nollassa.

On totta, että elämme niitä aikoja, jolloin rahastoista maksettavat eläkkeet ylittävät rahastoihin karttuvien eläkemaksujen määrän. Silti rahastot voivat vielä kasvaa sijoitustuottojensa varassa.

Kestävätkö rahastot ja sitä myötä koko eläkejärjestelmä, riippuu siitä, mitä eläkemaksukehitykselle tapahtuu v.2014 jälkeen. Jos maksuja kerätään riittävästi, rahastot säilyvät ja tuottavat niin, ettei maksuja jouduta pitkässä juoksussa nostamaan kestämättömälle tasolle.

Siinä kirjoitus on oikeassa, että eläkerahastojen ylijäämän (joka on edelleen kuitenkin plussalla) pieneneminen kasvattaa julkista alijäämää nykytilaan verrattuna.

Ennätin jo valitsemaan Viikon vikatikin, joten olkoon Hesarin juttu vaikkapa edustava otos eläkemyyttejämme. Valpas lehdistöhän niitä vaalii, vaikka sen tehtäviin kuuluisi kai niiden murskaaminenkin.

Lupausta ei voi pettää, jos sitä ei ole annettu

2011-06-09T09:44:00.004+03:00

Pahoittelen, että joudun taas palaamaan usein blogissani esillä olleeseen asiaan.

Keskisuomalainen.fi -lehden keskustelupalstalla ilmestyi 9.6.2011 klo 6.00 Mauno Suokkaan kirjoitus "Toteutunut ennustus". Siinä on kohta, joka kaipaa kommenttia:

"En mainitse lupausten rikkojista kuin Paavo Lipposen. Hänen vuokseen varsinkin työeläkeläisiä on ottanut aivoon hänen hallituksensa aikaansaama eläkeindeksin leikkaaminen, jota ei ole vieläkään korjattu."

Kirjoituksessa viitataan taas kerran siihen, että eläkeindeksin muutos, joka toteutettiin vuonna 1996 olisi tarkoitettu väliaikaiseksi ja että se olisi luvattu korjata. Siteeraan tässä toimitusjohtaja Esa Swanljungin kirjoitusta Uutispäivä-Demarissa viime joulukuulta:

"Olin noihin aikoihin STTK:n puheenjohtajana päättämässä tästä asiasta ja voin vakuuttaa, että muistikuva on väärä. Muutosta ei tältä osin oltu koskaan ajateltu väliaikaiseksi eikä sitä myöskään sellaisena markkinoitu. Samoihin vuosiin ajoittui indeksin määräaikainen jäädyttäminen. Saattaa olla, että mielikuvat liittyvät tähän päätökseen."

Olen myös itse samaa mieltä tutustuttuani lakiesitykseen, sen perusteluihin ja asiasta tuolloin käytyyn keskusteluun. On tietysti toinen asia, mitä ihmiset ovat eri aikoina ajatelleet ja toivoneet.

Jos joku toimittaa minulle dokumentin, joka todistaa muuta, olen valmis julkisesti muuttamaan kantani, mutta tämän hetkinen mielipiteeni on, että Paavo Lipposen tai kenen tahansa sen aikaisen poliitikon syyllistäminen lupausten pettämisestä tässä asiassa ovat täyttä puppua ja poliittista tarveainetta, jonka kutsuminen valheeksi eduskunnan täysistunnossa on kielletty vain tapakulttuurin kehittämisen vuoksi.

Mauno Suokas yltää siis mielipidekirjoituksellaan Viikon vikatikiksi, olkoonkin, että maassamme saatetaan myös eläkemielessä tehdä juuri tällä hetkellä montakin tätä suurempaa virhettä.

Pannaanko kaikki eläkerahat vaikkapa Thaimaan auringon alle?

2011-05-27T09:38:00.008+03:00

Luulin, että olen nähnyt jo kaikkea, mutta tällä viikolla ilmestyneen Arvopaperilehden sivuilta löytyi ilmoitus, joka yllätti kokeneenkin. Iso teksti julistaa koko sivun voimalla: "Suurimpien suomalaisten eläkevakuutusyhtiöiden strategialla voidaan päästä jopa 4 % vuotuiseen tuottoon. xxx-rahaston keskimääräinen vuosituotto 12 vuoden aikana on ollut 20 %."

Vilkaisin yksityisalojen työeläkevakuuttajien tuottotilastoihin, joissa vuosittaiset reaalituotot vaihtelivat 14,6 prosentin ja -17,8 prosentin välillä, 14 vuoden reaalituottojen ollessa keskimäärin 4,4 prosenttia. Nimellistuotto taas vaihtelee välillä - 15,0 % - 14,0 % keskiarvon ollessa 6,2 %.

Vastaavasti keskimääräinen osaketuotto kaikkien työeläkevakuuttajien osalta vuosilta 1998-2010 oli 7,1 %. Tätä voi verrata vaikkapa MCI World tuottoindeksiin, joka vastaavalta ajalta on 3,1 %, tai MCI World hintaindeksiin, joka vastaavalta ajalta oli 0,9 % plussalla.

Tällaisessa ilmoituksessa ei tietysti ole päätä eikä häntää, mutta ollaan nyt sen verran tosikkoja, että vaaditaan ilmoituksen laatijaa vertaamaan nimellistuottoja nimellistuottoihin ja reaalituottoja reaalituottoihin.

Tulin uteliaaksi ilmoituksessa mainittujen rahastojen suhteen. Kävi ilmi, että otsikossa mainittu sijoittaa pelkästään Thaimaan kohteisiin, toinen hieman laajemmin kaukoitään. Viimemainittu oli kasvanut vuosikatsauksen mukaan 86 miljoonaan euroon, tuosta tuottoisammasta en löytänyt tietoa rahaston suuruudesta sen enempää vuosi- kuin kvartaaliraporteistakaan.

Tällaiset korkean riskin osakerahastot saattavat tosiaan olla tuottoisia, mutta ne saattavat merkitä huonon päivän sattuessa myös pääoman menoa. Siihenhän eläkesijoituksissa ei ole varaa, eikä lainsäädäntö moista riskinottoa sallikaan.

Silti työeläkesijoituksissakin saattaa olla tuollaisia 68 miljoonan eriä, jotka tuottavat ilmoituksessa elvisteltyjä lukuja. Olisi kuitenkin vastuutonta sijoittaa kaikki eläkerahat sellaisiin kohteisiin. Olisi varmasti mieltäylentävää lukea talouslehdistä kommentteja, jos joku keskeisistä toimijoistamme luopuisi näiden rahastojen lailla alueellisesta riskin hajauttamisesta ja veisi kaikki sijoituksensa yhteen maahan!

Nämä rahastot ovat sattumalta myös siinä mielessä kiinnostavia, että vaikka niiden hallinnointi- ja säilöntäkulut ovatkin vain 1 prosenttia, ne perivät 12 prosentin tuottopalkkiota kunkin vuosineljänneksen syntyneestä tuotosta. Mitähän tapahtuisi, jos työeläkeyhtiöt soveltaisivat samoja sääntöjä haltuunsa uskottuihin varoihin?

Vaikka tämän Viikon vikatikki oli jo jaettu, saakoon tämä ilmoitus vaikkapa viikon Huuhaa-palkinnon. Jos joku hakee tästä jotain lohtua, olkoon sellainen vaikkapa se, ettei tämän ilmoituksen mahdollinen harhaanjohto ihan köyhimpiä kirpaise:)

Ovatko Yhdysvaltain rahat finaalissa?

2011-05-24T12:21:00.007+03:00

Vaikeiden asioiden kansanomaistaminen on tosi vaikea laji. Kansainvälisen Metro -lehden suomalainen versio julkaisi 24.5.2011 STT:n uutisen otsikolla "Yhdysvallat maksukyvytön". Nyt seuraa tätä koskevaa mediakritiikkiä erityisesti ajatellen kansalaisia, jotka olisivat juuri olleet lainaamassa Yhdysvaltain valtiolle suuren määrän rahaa.

Tiivistäessään Metro lainaa STT:n laajaa uutista, joka on kokonaisuudessaan nähtävissä muun muassa Radio Porin sivuilla.

Molemmissa uutisissa kerrotaan dramaattisesti: "Yhdysvallat on periaatteessa maksukyvytön. Se on saavuttanut virallisen lainanottokaton, eikä se voi siis enää lainata rahaa velkojensa maksuun, ei ottaa uusia lainoja eikä maksaa lakisääteisiä osuuksiaan muun muassa eläkerahastoille."

Mistä tässä siis on kysymys? USA on aikanaan päättänyt lailla säätää itselleen lainakaton, joka on 14,3 biljoonaa dollaria. Tähän kattoon on siis törmätty, mutta onko USA maksukyvytön?

Yhdysvalloilla on lakisääteisten eläkkeiden maksua varten perustettu rahasto, muistaakseni Social Security Fund, joka saa lainata vain USA:n hallitukselle, jota se nyt tekee. Rahaston arvo huitelee tuolla 15 prosentin paikkeilla BKT:sta, josta suuri osa on jo kylläkin lainattu valtiolle. Vuotuinen alijäämähän Yhdysvalloissa on tuota luokkaa, joten loputtomiin ei tuokaan siis riitä.

Yhdysvaltojen menot taitavat olla suuruusluokaltaan 40 ja verotulot 30 prosenttia BKT:sta. Kestävyysvajeen ainekset ovat siis kasassa, mutta kyllä kai niillä 30 prosentillakin jotain maksetaan, kyse on tärkeysjärjesteyksestä. Pohjoismaiden verotusasteella rahaa jäisi vielä säästöönkin:)

Maailman on turha pelätä sitä, että USAn sotilaat lakkaisivat yhtäkkiä sotimasta, koska rahat on lopussa. Sen sijaan virkamiehet saattavat jäädä jonain päivänä ilman palkkaansa, mistä taas maailma ei tunnetusti välitä pätkääkään.

STT:n pidemmän uutisen mukaan rahaa nykytason menoihin riittää johonkin elokuun alkuun saakka. Siihen mennessä olisi syytä keksiä jotain. Silti väittäisin, että Metrolehden uutisen otsikointi edustaa kestävyysvajepornoa, joka on mediassa uusi virtaus.

Todellisessa liemessä Yhdysvallat olisi, jos lainanantajat toteaisivat lainakaton ylitetyksi ja alkaisivat peräämään saataviaan aiottua nopeammassa tahdissa. Näin tuskin käy, koska lypsävää lehmää ei sovi tappaa, ellei haluakin sisäfilettä.

Tällä kaikella perustelen sitä, että Metrolehden uutisen otsikko on viikon vikatikki, olkoonkin, että lehti tekee suuren palveluksen nostaessaan tämän tärkeän aiheen kansalaiskeskusteluun. Mutta suuruusluokka on vielä väärä, onneksi:)

Suomiko säästöpossu?

2011-05-19T14:46:00.003+03:00

Tämän Viikon vikatikin tausta on vähän monimutkainen. Eläkeläinen Keijo Tapper kirjoitti Turun Sanomissa 18.5.2011 klo 02.32 otsikolla "Pelataanko suomalaisten eläkerahoilla". Lähtökohdakseen hän ottaa saman lehden 14.5.2011 julkaiseman artikkelin "Maksamme velkaa".

Hän kirjoittaa: "Tukholmassa toimiva suomalainen tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen esimerkiksi kertoo, että ”Kiina on hyvä esimerkki maasta, joka on rahoittanut muita eli toiminut säästöpossuna. Samaa on tehnyt myös Suomi, joka on sijoittanut suomalaisten eläkerahoja ulkomaille”. Onkohan Suomella oikeastaan varaa olla säästöpossu sijoittajana kenellekään vaan miksiköhän valtionvelka jatkuvasti lisääntyy tänä päivänä?"

Mitähän tästä sanoisi? Aloitetaan vaikkapa siitä, että miksiköhän Kiina on sijoittanut, hyvyyttään, tyhmyyttään vai tarkoituksella? Veikkaan viimemainittua.

Miksiköhän työeläkerahoja sitten on sijoitettu myös ulkomaille, hyvyyttään, tyhmyyttään vai tarkoituksella? Ja onkohan säästöpossu ihan oikea ilmaisu tälle toiminnalle?

Työeläkevaroista noin kolmasosa on sijoitettu Suomeen, kolmasosa Euromaihin ja loput muualle maailmaan, kuten Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan ja Englantiin. Maantieteellinen hajautus on yksi keino pienentää riskiä. Se on ollut välttämätöntä myös muun hajautuksen vuoksi. Maamme on paitsi pieni myös kovasti keskittynyt muutamaan tärkeään toimialaan.

Jos haluttaisiin sijoittaa rahat samaan koriin, vaikkapa Suomeen, eläkkeiden rahoitusta ei voitaisi turvata. Vaikka Suomeen sijoittaminen on lisääntynytkin, täällä ei millään löydy sellaisia sijoituskohteita, jotka olisivat riittävän tuottavia ja turvattuja. Tärkeintähän on turvata tulevaisuuden eläkkeet. Sijoitustoiminta on vain väline siinä.

Mikään ei osoita, että valittu strategia olisi ollut virheellinen. Hajautus on toiminut ja tuottanut tuloksia.

Suomen eläkevarat lasketaan osaksi julkista taloutta. Jos niitä ei olisi, kokonaisluvut olisivat pahasti pakkasella. Jos näin olisi, maamme edustajat joutuisivat puhumaan eri foorumeilla huomattavasti hiljaisemmalla äänellä.

Viime aikoina on puhuttu talouslukutaidosta. Juhana Vartiainen on yrittänyt sitä varmaan edistää kielikuvalla, joka on johtanut kansalaisen aatoksen harhapoluille. Olkoon siis Viikon vikatikki tuo Juhana Vartiaisen ilmaus Suomesta säästöpossuna, olkoonkin että säästöpossu itsessään on mitä sympaattisin ja hyödyllisin väline osana kestävää kansantaloutta:)

Oletko Sinä havainnut vikatikkejä?

2011-05-19T14:39:00.003+03:00

Viikon vikatikki on ilmestynyt nyt runsaan vuoden. Monenlaisiin juttuihin olen tarttunut niin hyvässä kuin pahassakin.

Joskus olen saanut vinkin joltain tarkkaavaiselta lukijalta. Olen hyödyntänyt niitä kiitollisena. Useampi silmäpari löytää aiheet aina paremmin.

Jos havaitset mediassa jotain sellaista, joka on mielestäsi pielessä, kirjoita siitä tänne tai lähetä sähköpostiviesti. Osoitteeni on markku.jaaskelainen(at)tela.fi.

Kiittelen jo etukäteen!

Markku J Jääskeläinen

Eläkerahastot eivät ole vaarassa

2011-05-16T12:38:00.004+03:00

Savon Sanomissa ilmestyi 13.5.2011 klo 00.02 Pekka Kantasen mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli "Eläke-rahastot vaarassa".

Kiinnitän huomiota vain yhteen kohtaan: "Rahastojen pitkän ajan tuottotavoite on neljä prosenttia yli inflaation. Tähän ei ole kuitenkaan ylletty..." Muuten ok, mutta on ylletty koko sillä aikavälillä 1997-2011, jolloin nykymuotoista sijoitustoimintaa on harjoitettu. Löytyy toki vuosia ja pidempiäkin jaksoja, jolloin on jääty alle, mutta paremmat ajat ovat nostaneet pitkän aikavälin keskimääräisen tuoton yli tuon neljän prosentin tason.

Tarkempaa tietoa asiasta löytyy TELAn sivuilta.

Ajat ovat hyvät, Suomi pärjää jääkiekossa ja media kirjoittaa asioista oikein, kun näinkin hyvä juttu päätyy Viikon vikatikiksi.

Eläkkeetkö pyramidihuijausta?

2011-05-04T15:56:00.005+03:00

Uusisuomi.fi -sivuston puheenvuoroista löytyy 2.5.2011 klo 19.20 kirjattu blogi "Henri Heikkinen - Eduskuntaan 2011" otsikolla "Haluatko miljonääriksi? Lue miten!" Puheenvuorossa esitetään miljonääriksi ryhtymistä säästämällä.

Estekin moiselle on kuvattu: "Tällä hetkellä rahat menevät työeläkejärjestelmänä tunnettuun pyramidihuijaukseen. Kolme neljäsosaa "säästöistäsi" menee nykyisten eläkkeiden maksuun, yksi neljäsosa säästyy itsellesi. Lapsesi eivät näe mitään, mikäli kuolet ennenaikaisesti."

Suomalainen etuusperusteinen eläkejärjestelmämme on alusta lähtien muodostunut yli sukupolvien ulottuvasta ketjusta, jossa töissäolevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeitä. Aluksihan muuten ei oli voinut ollakaan, kun järjestelmä oli uusi eikä rahaa ollut säästössä.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun aloitettiin, eikä tähän mennessä yksikään sukupolvi ole jäänyt ilman turvaansa. Lisäksi säästöön on saatu liki 140 miljardia euroa tulevia eläkkeitä varten. Muistuttaako tämä huijausta, arvoisa blogisti?

Olisko siis viisaampaa jättää eläkkeet maksamatta ja huolehtia vain omasta kukkarostaan? Monikohan oikeassa elämässä pystyisi säästämään niin paljon, että rahat riittäisivät loppuelämäksi, siis ilman eläketurvaa? Useimmissa maissa, niin kapitalistisissa kuin muinoisissa sosialistisissakin, on ollut jonkinlainen eläkejärjestelmä. Sitä näyttää suosivan myös yhteinen eurooppalainen yhteisömme.

Mitä lapsiin ja vanhemman ennenaikaiseen kuolemaan tulee, työeläkejärjestelmä turvaa nimenomaan alaikäisille lapsille perheenhuoltajan kuoleman jälkeistä tilannetta perhe-eläkkeellä. Samoin maksetaan puolisolle leskeneläkettä. Yhdessä ryhmähenkivakuutuksen kanssa nämä ovat taanneet monen yksihuoltajaperheen tulevaisuuden muuten heille niin vaikeassa tilanteessa.

Poliittinen kielenkäyttö on ja saa ollakin värikästä. Myös nuorilta on lupa odottaa kriittistä maksajan näkökulmaa. Silti ei pitäisi luoda sellaisia mielikuvia, jotka ovat aivan totuudenvastaisia. Joku lukija saattaa vielä uskoa ja rakentaa elämänsä väärien tietojen varaan. Silloin kuuseen kurkotus voi kapsahduttaa pahasti katajaan.

Viikon vikatikki on siis parilla viikolla myöhästynyt vaalikirjoitus. Vai lieneekö se jo seuraavien vaalien ohjelma? Tiedä häntä, kun blogin nimikään ei tainnut ihan pitää paikkaansa, ellei maassa ajauduta ennenaikaisiin vaaleihin:))

Osatotuuksin onneen

2011-04-29T09:32:00.004+03:00

Helsingin Sanomissa on julkaistu viimeisen viikon aikana kolme Tuomo Pietiläisen kirjoitusta työeläkevakuuttajien sijoitustuotoista. Luvut ovat kohdallaan ja analyysiä on mielenkiintoista lukea.

Jonkin verran häiritsee se, että kirjoittaja käsittelee työeläkesijoittamista kuten kvartaalitaloutta. Pietiläistä tuntuu häiritsevän se, että työeläkealalla tärkein luku on koko 14 vuoden tuotto eikä se esimerkiksi viimeiseltä vuosineljännekseltä. Kuitenkin juuri pitkän aikavälin tuotto on se, joka on ratkaisevaa sen kannalta, onko järjestelmämme kestävä vai ei.

29.4.2011 julkaistu kirjoitus on otsikoitu raflaaavasti: "Eläkeyhtiöiden tuottovaje tuntuu rahapussissa". Alaotsake on: "Riman alle jäänyt yksi prosentti nostaa eläkemaksua kaksi prosenttiyksikköä". Niin oikein mutta niin väärin!

On arvokasta, että lehdistö kertoo suurten yhteiskunnallisten asioiden suuruusluokista oikein ja paljastaa mahdolliset sudenkuopat tai epäkohdat. Eläkemaksujen ja sijoitustuottojen yhteys on tärkeä asia ja siinä suuruusluokka on aivan oikein. Juuri noinhan se on.

Mutta, mutta... Tämä "tuottovaje" ja" riman alle jäänyt" ovat kyllä tätä nykyhesarilaista journalismia. Pietiläinenhän tietää ja ensimmäisessä jutussaan jopa kirjoittaa, että kyse on pitkän aikavälin laskelmista, joissa käytetään nykyisin neljän prosentin tuottotavoitetta, johon on sillä neljäntoista vuoden historialla päästykin. Se, ettei tämän vuoden alkukuukausina ole siihen ylletty taikka viiden viimeisen vuoden aikana siitä syystä, että ajankohtaan osui yksi koko sijoitusmaailman syvimmistä lamavuosista, ei poista sitä, että koko sijoitushistorian aikana on päästy.

Pietiläinen kirjoittaa vielä: " Ekäkeyhtiöiden pitkän aikavälin reaalituotot ovat alentuneet juuri niiden viiden vuoden aikana, jolloin yhtiöiden johdolle on kehitetty erilaisia uusia kannustinjärjestelmiä." Siis mitä? Jos ei olisi kehitetty, eivät olisi alentuneet ja jos olisi kovinkin jätetty kehittämättä, koko maailman lama olisi ohitettu aivan huomaamatta, vai? Ei se nyt ihan näinkään yksinkertaista ole!

Vuonna 2008 sijoitustuotot olivat miinuksella liki kaikissa sijoituslajeissa. Luulen, että miinusta olisi tullut, vaikka olisi sijoitellut mitenpäin tahansa:) Se, että siitäkin vuodesta selvittiin niinkin vähin vaurioin ja että seuraavat vuodet 2009 ja 2010 menivät niin hyvin kertovat, ettei yhtiöiden johto ainakaan kovin huonosti hommiaan hoitanut, olivat palkkiojärjestelmät mitä tahansa.

Kun näitä juttuja lukee, tuntuu siltä, että koko vuosi 2008 on pyyhkiytynyt taloustoimittajan muistista. Jotenkin, ikäänkuin selittämättömästä syystä tai yhtiöiden johdon tumpuloimana, tuotot ovat viimeisen viiden vuoden aikana jääneet pienemmiksi kuin viiden sitä edellisen vuoden aikana. Niinhän tuo näyttää käyneen, huonompi juttu:)

Viikon vikatikiksi valikoituu on taas kerran juttu, jossa olisivat ainekset parempaankin. On tehty hyvä taustatyö ja koottu lukijalle paljon uutta tietoa, pisteet siitä. Mutta johtopäätöksissä ajaudutaan tuttuun agendaan: on se niin väärin, että herrat saavat liikaa liksaa. Olisko se sittenkään tämän jutun oikea tiivistys? Voisko siitä oppia jotain laajempaakin? Mietipä sitä, mutta älä koko Vappua:)

Hyvää Vappua!

Varoja ei ole hussattu

2011-04-21T14:11:00.003+03:00

Vaalien alusaika kirvoitti kansalaiskeskustelijat myös sähköisillä foorumeilla virtuoosimaisiin suorituksiin. Osa ei ole saanut mopoaan pysähtymään myöskään vaalien jälkeen, joten juttua riittää.

Otetaanpa vaikkia nimimerkki "Kumpi huijaa äänestä", jonka otsake on isolla räntillä SDP VAI PS.KUMPI SYÄ SANANSA ENSIN? Puuttumatta muuten juttuun, nosta esille sen lopun, jossa sanotaan: "Aivan samoin kuin kansalaisten maksamat eläkerahastot hussattiin ulkomaisiin höpö höpö juttuihin,ja nyt pitäis sen takia eläke ikää nostaa."

Nostan esille tämän yksittäisen kansalaiskommentin siitä syystä, että siinä näkyy vaalikentilläkin usein heitelty väite, joka on kaukana totuudesta. Tällainen juttu kuitenkin kiertää ja sen varassa osa kansalaisista rakentaa tulevaisuuttaan.

Eläkerahastoja ei todellakaan ole hussattu, vaan ne ovat kasvaneet tasaisesti, osin eläkemaksujen mutta vielä suuremmalta osin sijoitustuottojen avulla. Rahastojen suuruus alkaa olla noin 140 miljardia euroa.

Eläke- ja eläköitymisiän nostamistavoitteet eivät johdu huonoista sijoituksista vaan väestön ikärakenteesta ja sen vaikutuksesta maamme julkisen talouden kestokykyyn. Eläkkeet ovat tässä kokonaisuudessa tärkeä, mutta vain yksi osa.

Näin pääsiäisen alla Viikon vikatikiksi valikoituu väite, että eläkerahastot olisi hukattu ja se pakottaisi uusiin eläkepoliittisiin ratkaisuihin. Näin ei asia ole.

Hyvää Pääsiäistä!

Ovatko ylilyönnit nyt takana päin?

2011-04-17T09:27:00.003+03:00

Menneellä viikolla ovat sormet syyhynneet monta eri kertaa puuttua vaalikeskusteluissa esille nousseisiin eläkeasioihin. Olen nyt hillinnyt itseni ja välttänyt puuttumassa tällä foorumilla kenenkään yksittäisen ehdokkaan tai puolueen kantoihin, ollaanhan ihan vaalien kynnyksellä. Sallinette kuitenkin yleisarvion menneestä keskustelusta.

Eläkeasiat näyttivät loistavan poissaolollaan vaalikentillä aivan loppumetreille asti. Sitten rysähti vähän joka sektorilla. Eikä ylilyönneltäkään vältytty.

Portugal -keskustelussa eläkeasiaa käsiteltiin kahdesta eri suunnasta. Toisaalta annettiin ymmärtää, että tilanteen kärjistyminen saattaa johtaa vaikeuksiin eläkejärjestelmän sijoitustoiminnassa, toisaalta korostettin, ettei eläkesijoituksia Portugalissa juurikaan ole.

Äänestäjille saattoi jäädä hämäräksi se, mikä on näiden sijoitusten ja maksettavien eläkkeiden suhde. Suomessahan niillä ei ole välitöntä yhteyttä. Lyhytaikaisista sijoitustoiminnan notkahduksista eivät eläkkeet kärsi eikä suuretkaan voitot johda eläkkeiden nostamiseen. Elämme etuusperusteisessa järjestelmässä, jossa eläkkeiden suuruus perustuu ihmisen työuran piituuteen ja palkan suuruuteen.

Pitemmässä juoksussa juttu on toisin. Jos sijoitukset menevät pieleen, vaikeuksia tulee. Mutta on turhaa maalata liian synkillä väreillä. Jopa niinkin vaikea vuosi kuin 2008 meni vahinkoja minimoidessa ja sen jälkeen vuodet 2009 ja 2010 toivat tuottoa sen verran reippaasti, että työeläkerahaa on taas enemmän kuin ennen kriisiä.

Indeksikeskustelukin kiihtyi loppua kohti. Kierrosten noustessa perusasiatkin tahtoivat unohtua. Näimme muun muassa tällaista: "Jokainen sukupolvi on maksanut eläkerahoja sisään enemmän kuin on ulos maksettu. Eläkeyhtiöt ovat kasvaneet jättimäisiin mittoihin ja te viitsitte pantata eläkeläisten oikeutettuja tuloja."

Osittain rahastoivan järjestelmän perusasiat ja suurten ikäluokkien eläköitymiseen varautuminen olivat unohtuneet jopa istuvilta kansanedustajilta. Ja samat edustajat, jotka ovat itse olleet päättämässä indeksistä, syyttivät eläkejärjestelmän toteuttajia indeksin sisällöstä!

Nämä vaalit olivat ensimmäiset, joissa kasvavan eläkeläisjoukon vaikutus näkyi selvästi. Ehdokkaat ja puolueet yrittivät miellyttää tätä äänestäjäryhmää silläkin uhalla, että tekivät sen muiden ikäryhmien kustannuksella. Eikä tämä jää tähän! Kaikki vaalit tästä eteenpäin tulevat olemaan eläkevaaleja, halusimme sitä tai emme.

Eläkepolitiikka ei ole ihan yksinkertaista. Silti perusasioiden oppiminen ei ole vaativa urakka yhdellekään ehdokkaalle. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikkapa vaalien jälkeen, kun tunnelmat ovat tasoittuneet.

Käykääpä nyt äänestämässä, kukin makunsa ja mielensä mukaan. Huomenna alamme odottaa, mitä eväitä hallitusohjelmaneuvotteluihin näistä vaaleista saatiin. Luulen, että rohkeimmatkin linjanvedot loivenevat ja edessä on paluu vastuullisempaan asioiden hoitoon. Ainakin sitä toivon.

Tärkeintä on huolehtia siitä, että tulevaisuudessakin eläkkeet pystytään maksamaan, eläkeläisten ostovoima säilyy ja eläkemaksut pysyvät kohtuudessa, jotta ne eivät vaurioittaisi maamme kilpailukykyä ja sitä kautta työllisyyttä. Sellaisen yhtälön rakentamisessa tuleva hallitus tarvitsee varmasti myös työmarkkinaosapuolia. Ne tuovat tähän työhön pitkäjänteisyyttä ohi vaalien ja vaalikausien.

Yksittäisen vikatikin sijaan Viikon vikatikkejä olivat vaalikeskustelujen ylilyönnit, joissa eläkeasioita irrotettiin yhteyksistään, yksinkertaistettiin ja vääristeltiin. Olematta tosikko tai tekopyhä, korostan, että äänestäjissä on osa, jotka saattavat ottaa nämä jutut ihan tosissaan. Heille nämä eivät ole vaaliteemoja, vaan vakavia omaan elämään vaikuttavia juttuja.

Jo hupsuus vallan saapi

2011-04-08T15:33:00.003+03:00

Keskisuomalaisen lukijoilla oli mahdollisuus tutustua perättäisinä päivinä kahteen mielenkiintoiseen kirjoitukseen, joissa tosiasiat eivät juurikaan olleet vauhdikkaan otteen esteenä. On ihme, jos valpas lehden lukija enää pysyy kärryillä näissä käänteissä.

Toivo Tahvanainen, joka tituleeraa itseänsä vakuutustutkinnon suorittaneeksi (VTS), kertoo puuta heinää työeläkeindeksin historiasta. Lopuksi hän tiivistää: "Nykyinen taitettu indeksi antaa 40 vuoden palvelusta n. 40 pros. eläkkeen."

Tuleville eläkeläisille lohdutukseksi sanottakoon, ettei indeksi anna juuri minkäänlaista eläkettä. Sen sijaan 40 vuoden työrupeamasta kertyy kyllä, riippuen mihin ikään työvuoden sijoittuvat, reilusti yli 60 prosentin eläke siitä palkasta, josta eläkettä on karttunut. Vuonna 2005 toteutettu eläkeuudistus nimenomaan kohotti alkavia eläkkeitä poistamalla yhteensovituksen ja parantamalla nk. palkkakerrointa, jolla nuoruusvuosien ansioita kohotetaan eläkehetken arvoon.

Seuraavana päivänä kansanedustaja Lauri Oinonen jatkaa tarinaa kirjoituksellaan "eläkkeitä ja lapsilisiä korotettava". Hän kirjoittaa muun muassa: "elinkustannusindeksiä on pitänyt alhaalla mm. alennettu alkoholivero ja eläkkeet ovat saaneet vain muutaman kymmenen sentin korotuksia."

Koska näin todistaa hallituspuolueen kansanedustaja, väitettä lähestyy kaikella kunnioituksella. En siis väitäkään, että väite olisi puutaheinää, vaan pitäydyn toteamaan kansanedustajan käyttäneen tekstiä tuottaessaan luomisen vapautta.

Kohottavaksi lopuksi kansanedustaja Oinonen toteaa: "Rohkenen väittää, että eläkerahastojen parasta sijoitustoimintaa olisi niiden käyttö eläkkeiden korottamiseen.". Taidatko sen paremmin ja osuvammin sanoa!

Viikon vikatikiksi valikoituu Lauri Oinosen kirjoitus kokonaisuudessaan, koska se pitää edellämainittujen kohokohtiensa lisäksi sisällään koko joukon epätarkkuuksia ja väärinymmärryksiä, joihin toivoisi törmäävänsä aivan toisenlaisessa yhteydessä. Silti voi yhtyä Oinosen toivomukseen: "Pessimismin kasvattamisen sijaan on nähtävä myönteiset mahdollisuudet ja otettava ne käyttöön." Näin teemme:)

Voi aikoja, voi tapoja!

2011-04-05T09:19:00.003+03:00

Jotenkin sitä toivoisi, että tämä vaalienalusaika olisi jo ohi. Keskustelu eläkkeistä saa yhä villimpiä muotoja eikä tosiasioilla ole enää pitkään aikaan pärjännyt alkua pidemmälle.

Voisin kaivaa monenkin istuvan kansanedustajan kolumneista ja yleisönosastokirjoituksista esille virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia mutta enpähän niin piruuttani tee. Osa nimittäin sitä kovastikin toivoo, jotta syntyisi mielikuva, että juuri he puolustavat eläkeläisiä vaikka asia on juuri päinvastoin.

Tuskin koskaan on yhteen juttuun saatu mahtumaan niin paljon virheitä kuin viime aikojen kirjoittelussa. Puutun niistä muutamiin. En silti väitä, että ne olisivat edes pahimpia.

Tässä siis joitakin poimintoja:

1. Työeläkkeiden indeksin korjaamisella on pientä työeläkettä saavien ostovoimaa parannettava.
- kyllähän indeksikorotuksen prosenttiluonteesta seuraa se, että sillä parannetaan enimmäkseen suurituloisten eläkeläisten asemaa. Jos pienten työeläkkeiden ostovoimaan halutaan saada kertaparannus, se tapahtuu vaikkapa kansaneläkettä parantamalla, asumistukea kehittämällä tai verotuksellisilla ratkaisuilla.

2. Työeläkkeet ovat myöhennettyä palkkaa, ja ne on jo maksettu.
- huh, huh! Ja tämäkin kansanedustaja se on päättänyt eläkkeistä monet kerrat eikä osittain rahastoivan järjestelmämme aakkosista ole hajuakaan. Ei eläkkeitä makseta omista maksuista varastoon, vaan kukin sukupolvi maksaa edellisen sukupolven eläkkeitä. Nyt töissä oleva porukka tosin on maksellut jonkin verran talteenkin, jottei seuraava sukupolvi olisi ihan liemessä.

3. Tämän päivän nuoret maksavat omia tulevia eläkkeitään.
-eivätkä maksa, vaan maksavat nykyeläkeläisten ja tulevienkin. Toivottavasti joku maksaa vielä heidänkin eläkkeensä. Muuten heille jää käteen sen kuuluisa Musta Pekka.

4. Eläkkeiden ostovoima on heikentynyt, koska yleinen elinkustannusindeksi ei huomioi painotetusti terveys-, asunto- ja ravintomenoja.
- eikä ole heikentynyt, koska eläkkeet ovat nousseet hintoja nopeammin. Sen voi tarkistaa vaikkapa eduskunnan kirjastosta saatavissa olevista teoksista.
- toisekseen, luuleeko arvoisa kansanedustaja, että nykyeläkeläiset tyytyvät asumaan, syömään ja käymään lääkärissä? Tutkittu tieto ei tätä tue. Onneksi eläkeläisemme ovat yksi aktiivisimpia kansalaisryhmiä, jotka reissaavat, kuluttavat ja säästävätkin enemmän kuin kansa keskimäärin.

Sitten on tämä epäjohdonmukaisuus luvuissa. Sanotaan, että eläkeläiset ovat menettäneet keskimäärin 200 euroa ja sen korjaaminen olisi pikku juttu.

Itseasiassa jos pohjaksi otetaan v.1996 vanhuuseläkkeiden keskiarvo, ero nykyindeksin ja puoliväli-indeksin välillä on noin 100 euroa kuussa. On kuitenkin huomattava, etteivät kaikki eläkeläiset suinkaan olleet eläkkeellä vuonna 1996. Osa taisi jäädä viime vuonnakin, vai mitä? He eivät ainakaan ole menettäneet vielä mitään.

Jos nykyindeksiin ei olisi siirrytty 1996, olisi rahaa mennyt tähän päivään mennessä sellaiset 7-8 miljardia euroa. Tämän vuoden eläkemaksut olisivat liki miljardi euroa suurempia kuin nyt ovat tai eläkerahastoista puuttuisi tuo summa. Tämä taas pienentäisi rahastojen sijoitustuottoja ja lisäisi tulevien sukupolvien maksutaakkaa.

Viikon vikatikki on ilman muuta se, että eräät istuvat kansanedustajat vaalitaistelun tuiskeessa levittävät tietoa, jonka takuuvarmasti tietävät totuudenvastaiseksi tai sitten eivät ole eduskunnassa ollessaan oppineet mitään. Molemmista johtopäätöksistä tulee surulliseksi.

Eduskunta päättää, työeläkeala toteuttaa

2011-03-25T14:39:00.003+02:00

Olli Pusa kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro -palstalla otsikolla "Vaalien musta aukko"

24.3.2011 10:33 muun muassa seuraavaa:

"Työeläkejärjestelmän vallankäyttäjistä on tullut vakava uhka koko suomalaisen demokratian toimivuudelle. Siksi poliitikoilta pitää vaatia vastausta, miten tämä hirviö laitetaan kuriin? Osa poliitikoista pakoilee vastausta kokonaan, osa selittää että ”kolmikanta” (eli tosiasiassa työnantajajohtajat, palkansaajajärjestöjen johtajat ja eläkevakuutusyhtiöt) päättävät asioista. Se on vastaus, jolla yritetään paeta vastaamista. Kolmikanta ei ole hoitanut elvytystä, ei työelämän ongelmia, käsiin räjähtävää työkyvyttömyyseläkkeiden ongelmaa eikä mitään merkittävää kysymystä. Se on hoitanut vain oman valtansa turvaamista."

No niin, siinäpä sitä taas on vuodatusta kerrakseen! Jos nyt kuitenkin otetaan viileästi ja todetaan, miten asiat oikeasti ovat.

Työeläkelaeista päätetään eduskunnassa kulloisenkin hallituksen esityksen pohjalta. Taustalla on tosiaan useimmiten työmarkkinaosapuolten keskinäinen konsensus uudistamisen suunnasta. Hallitus, työnantajat ja palkansaajat muodostavat näin sen kolmikannan, jota viime aikoinakin on käyty kauempaakin ihastelemassa.

Työeläkeyhtiöt, kuten muutkin työeläkevakuuttajat, toimivat kulloisenkin lain mukaan.

Puuttumatta tässä nyt muihin Pusan kirjoituksen yksityiskohtiin, totean vain, että työkyvyttömyyseläkkeet eivät ole onneksi käteen räjähtävä ongelma, vakava haaste kylläkin. Lohdullista on se, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on parina viime vuonna jopa laskenut. Sama koskee työkyvyttömyyseläkehakemuksia.

Olli Pusan kirjoitus Uudessa Suomessa on eittämättä Viikon vikatikki.

Monenlaisia viheltäjiä

2011-03-19T12:25:00.003+02:00

Olin tässä viikon verran sen verran hiihtelemässä, että jäi mediaseuraaminen vähän vähemmälle. Kotiin palattuani ehdokkaita blogini tähdiksi olikin sitten runsaasti. Monenlaista viheltäjää on ollut taas liikkeellä.

Ensin tuli mieleeni Kilpailuvirasto, joka oli raportissaan päätynyt suosittamaan työeläkejärjestelmän sosialisointia. Mahtaa olla maailman ainoa kilpailuvirasto, jolle moinen ajatus tulee mieleen:)

Toiseksi välähti esille kansanedustaja Risto Kuisma, joka Uutispäivä-Demarissa kirjoittaa: "Eduskunnan on otettava indeksin korjaamisessa päätösvalta. Nyt se on eläkeyhtiöillä.". Tämähän on tietysti täyttä puppua. Kyllä tästäkin indeksistä on päättänyt eduskunta, Kuisma siellä mukana. Työeläkeyhtiöt vain panevat päätöksiä toimeen ja siinä sivussa yrittävät selittää eduskunnan päätökset parhain päin.

Mutta pankin räjäytti vanha tuttumme Tarmo Pukkila, joka kirjoitti tiistaina 15.3.2011 Helsingin Sanomissa otsikolla "Työeläkejärjestelmä ristiriidassa perustuslain kanssa". Pukkilahan toimi sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtajana 1993-2009.

Siis mies, joka 16 vuotta toimi alan ylimpänä virkamiehenä herää eläkkeellä ollessaan ja havaitsee toimineensa perustuslain vastaisesti! Hänellähän olisi ollut mahdollisuus minä tahansa korkean virkamiehen uransa päivistä muuttaa tätä järjestelmää mihin suuntaan tahansa. Esitys vain valmiiksi ja ministerin pöydälle!

Pukkilan työskentelytapahan oli jo viimeiset työvuodet sellainen, että hän keskittyi kritisoimaan järjestelmää, josta hän vastasi. En ymmärtänyt silloinkaan moista. Kyllä minun käsitykseni työnjaosta on sellainen, että poliitikkojen tehtävä on kirjoitella ja puhella omia käsityksiään. Virkamiehen taas olisi näinkin oleellisen epäkohdan kohdatessaan ryhdyttävä toimiin.

Viikon vikatikiksi nousee siis kiistattomasti Tarmo Pukkilan kirjoitus HS:ssa. Asiallinen kritiikki kyseisestä kirjoituksesta löytyy saman lehden mielipidepalstalla 19.3.2011. Asialla on Pukkilan entinen esimies Kari Välimäki.

Virheitä riittää

2011-03-10T10:49:00.004+02:00

Joku on joskus kysynyt, löytyykö näihin juttuihini aiheita joka viikoksi. Näinä viikkoina ei moista ole tarvinnut pohdiskella. Vaalien läheisyys on synnyttänyt sellaisen vyöryn huuhaa -juttuja, että tällä palstalla ei ehdi millään niitä kaikkia kommentoida.

Aihepiirit näyttävät olevan kovin tuttuja. Eläkerahoja viedään milloin valtiontalouden pelastamiseen, milloin infran rakentamiseen. Joissain esitetään samassa jutussa nuorten aseman ja työeläkeindeksien parantamista jne. Yleensä hyviä esityksiä löytyy enemmän kuin rahoituskeinoja.

Media on pääosin valppaasti puuttunut suurempiin hölmöyksiin. Joskus kyllä käy niin, että syötit nielaistaan koukkuineen päivineen. Siihen lupaan vielä palata!

Myös omaan persoonaani on käyty reippaanlaisesti kiinni. On jopa väitetty, että haluaisin rajoittaa eläkekeskustelua. En taatusti halua! Edustan vain sitä koulukuntaa, että keskustelun olisi hyvä perustua näissä jutuissa tosiasioihin.

Ja sitten tähän viikkoon: Josa Jäntti Helsingistä kirjoittaa Savon Sanomissa 10.3.2011 klo 00.00 kirjatussa mielipiteessään aiheesta " Hiljainen enemmistö voittaa".

Hän sanoo: "Maassamme on tällä hetkellä 1 300 000 työeläkeläistä. Heidän joukossaan valtaosa on pientä eläkettä saavia naista. He ovat kyllästyneet siihen, että heidän eläkkeensä ostovoima pienenee sitä enemmän, mitä kauemmin he ovat olleet eläkkeellä.Samalla työeläkeyhtiöihin on kertynyt jo 130 miljardin euron potti, josta ei makseta kuitenkaan eläkkeitä, vaikka työeläkelakien mukaan näin pitäisi tehdä."

Ensinnäkin tuosta eläkeläisten määrästä. On totta, että erilaisia työeläkkeensaajia on viime vuoden lopussa ollut yhteensä 1 357 818, mutta heistä 278 739 on perhe-eläkkeensaajia ja 24 332 maatalouden erityiseläkkeensaajia. Varsinaisella ansioeläkkeellä olevia jää siis 1 054 747, mikä on sekin tietysti paljon porukkaa.

Toiseksi, Jäntin väite ostovoiman heikkenemisestä on väärä. Eläkkeitä korotetaan vuosittain indeksillä, jossa huomioidaan sekä hintojen että palkkojen nousua. Ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä tulisi olla hintojen ja palkkojen suhde tässä indeksissä, mutta eläkkeitä joka tapauksessa korotetaan.

Kolmanneksi, kaikkiin työeläkerahastoihin(ei siis vain työeläkeyhtiöihin) kertyneet noin 138 miljardia eivät ole tarkoitettu tämän päivän eläkkeiden maksamiseen, kuten Jäntti kirjoittaa. Niillä varaudutaan tuleviin eläkkeisiin.

Kuten olen aiemminkin sanonut, olemme jo sen päivän kynnyksellä, jolloin rahastoista maksetaan enemmän eläkkeitä kuin sinne työeläkemaksuista kertyy. Ei pitäisi olla kenenkään - etenkään eläkeläisen - etu, että rahastoja purettaisiin etupainotteisesti.

Neljänneksi, Jäntin väite, että työeläkelakien mukaan tulisi toimia toisin, on täyttä puppua.

Lukuisista virheitä vilisseistä kirjoituksista valitsen Viikon vikatikiksi Josa Jäntin jutun, jossa on tiiviiseen tilaan onnistuttu sisällyttämään kiitettävä määrä eläkekeskustelukliseitä ja väärää informaatiota.

Ei eläkerahoja valtion pohjattomaan kukkaroon, eihän?

2011-03-01T11:28:00.004+02:00

Lähestyvät vaalit synnyttää vilkastuvaa eläkekeskustelua myös sosiaalisessa mediassa ja eri keskustelufoorumeilla. Suomi 24 -kanavalla ovat laineet löyneet korkeina jo pitkään ja myrsky vain yltyy.

Senioripuolueen asioita käsittelevällä palstalla nimimerkki E K Järvenpää, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon ko puolueen varapuheenjohtaja Esko Järvenpäätä, kirjoittaa 27.2.2011 klo 10.23 aiheesta "Piiloverot köyhdyttävät huomaamattomasti" :

"Päinvastoin nyt olisi aika pohtia, joko jakovaraisiksi kehittyneet eläkerahastojen osatuotot voisi ottaa eläkeläisten hyvinvointiin ja valtiontalouden parantamiseen."

No niin, tulihan se sieltä taas kerran! Taas löytyy eläkerahastoille hyvää käyttöä. Eläkeläisten hyvinvointiinhan ne ovat juuri tarkoitetut, mutta jos ne kaapataan valtiontalouden parantamiseen, voidaan sanoa rahastoille hellät jäähyväiset.

Juuri siksi eläkerahastointia on maassamme harjoitettu, vieläpä hajautetusti, että ne eivät olisi suoraan yhteydessä kulloiseenkin valtiontalouden tilaan. Kai näille jotain kivaa käyttöä olisi löytynyt vaikkapa pankkikriisin aikoihin?

On tärkeätä pitää eläkerahat varattuna tulevaisuuden eläkkeitä varten. Kaikkinainen muu harrastus näillä varoilla saakoon nyt ja tulevaisuudessa vahvan vastalauseen. Älkää nyt tuhotko kymmenien vuosien työtä eläkkeidemme turvaamiseksi!

Vaikka kanava on ehkä kovin vapaa ja mielipiteen ilmaisijakin vähän pienemmästä kansanliikkeestä, rohkenen valita nimimerkki E K Järvenpään ajatuksen tämän Viikon vikatikiksi. Jättäkää eläkerahastot eläkkeitä varten!

Uudetkin ajatukset faktojen pohjalta, joohan?

2011-02-23T14:07:00.007+02:00

Kansanedustaja Johannes Koskinen kirjoitti Hämeen Sanomissa 19.2.2011 kolumnin otsikolla "Eläke-erot aivan liian suuria". Koskinen kirjoittaa: "Lakisääteisissä työeläkkeissä eläkkeen määrä lasketaan koko työuran ansioista (aiemmin kymmenen viimeisen vuoden, huiput leikaten), johtajakerroksessa pelkästään lopun huippupalkasta." ja Koskinen jatkaa aiheesta " Ja eläkeyhtiöiden päässä supereläkkeiden maksuun tarvittavat rahat otetaan samasta rahastopotista, jonka riittävyyttä tavallisten itse tienattujen työeläkkeiden maksamiseen tulevina vuosina kyseenalaistetaan."

Näinhän ei asia tietystikään ole. Jos yritysjohtajille maksetaan eläkkeitä, jotka ylittävät lakisääteisen eläketurvan, niitä ei missään tapauksessa rahoiteta lakisääteisen eläketurvan hoitamiseen tarkoitetuista rahastoista. Eikä pidäkään rahoittaa! Sitä varten tällaiset lisäeläkkeet ostetaankin muulta.

Eläkkeiden karttuminen lakisääteisen eläketurvan piirissä tapahtuu kaikissa tuloluokissa samojen periaatteiden mukaisesti. Ennen vuotta 2005 päättyneissä työsuhteissa eläkkeet laskettiin työsuhdekohtaisesti ja niihin vaikuttivat kunkin työsuhteen viimeisten vuosien tulot. Vuodesta 2005 lähtien eläkekertymä on laskettu kunkin vuoden vuosiansioiden pohjalta, tuloihin katsomatta.

Suomessa on kaikkien tutkimusten mukaan vahva kannatus ansiosidonnaisella eläketurvalla. Siinä meillä työeläkkeen määrä riippuu kaikilla samoista asioista, työskentelystä ja ansioista. Eläkejärjestelmän sisäisiä tuloeroja tasoitetaan kansaneläkkeellä, asumistuella ja ennen kaikkea verotuksella.

Koskinen puuttuu kirjoituksesaan myös indekseihin tuoden esille mahdollisuuden muuttaa eläkeindeksiä alle 1300 euron eläkkeissä. Puuttumatta tähän tässä yhteydessä laajemmin, totean, että toteutuessaan tämä uudistus olisi esimerkiksi tänä vuonna tuonut näissä tuloluokissa 0-7 euroa/kuukausi lisää. Kukin arvioikoon sen laajemmat vaikutukset tulonjakoon.

Kansanedustaja Koskinen esittää myös eläkekattomallia, jossa eläkekarttuma pienenisi tulojen noustessa selvästi keskiansiotason ylittävälle tasolle. Tämähän romuttaisi eläkejärjestelmämme ansiosidonnaisuuden periaatteen. On selvää, että tällainen johtaisi rinnakkaisen, parempiosaisten eläkejärjestelmän syntymiseen. Näin on käynyt kaikissa niissä maissa, joissa eläkekatto on käytössä. Miten tämä tasoittaisi tuloeroja?

Kysyn vielä: missä määrin tässä kolumnissa käsitellyt esitykset vastaisivat toiveisiin eläkejärjestelmämme avoimuudesta, läpinäkyvyydestä, ymmärrettävyydestä ja ansiosidonnaisuudesta?

Vaalikeskustelu vaatii aktiivisuutta eläkekysymyksissä. Myös kysymys oikeudenmukaisuudesta on varmasti tärkeä. Uusien ajatustenkaan esittäminen ei ole kiellettyä. Keskustelu on kuitenkin syytä rakentaa faktojen varaan. Niidenkin pohjalta pystyy varmasti rakentamaan ihan tavoitteellista eläkepolitiikkaa.

Koska Johannes Koskinen antaa ymmärtää, että yritysjohtajien lakisääteisen eläketurvan ylittävät eläke-edut rahoitetaan lakisääteisen eläkejärjestelmämme rahastoista, hänen kolumninsa on Viikon vikatikki.

Ei nyt sentään köyhimmiltä oteta!

2011-02-15T13:38:00.005+02:00

Aina, kun julkisuudessa kerrotaan eläkerahastojen kasvaneen, löytyy joku ajatus niiden käyttämisestä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Niinpä tälläkin kertaa Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän puheenjohtaja Pekka Auvinen kirjoittaakin Länsi-Savossa 12.2.2011 klo 01.01:

"Julkisuudessa on esitelty, kuinka pörssiyhtiöt jakavat avokätisesti osinkoja omistajilleen ja kuinka Suomen merkittävimmät rahastot (lakisääteiset työeläkerahastot) ovat jatkaneet kasvuaan viime vuoden lopulla saavutetulle 138,8 miljardin euron tasolle, ja kasvu näyttää vain jatkuvan. Näiden lisäksi on eri eläkesäätiöillä ja kassoilla noin 5 miljardin euron rahastot, eli yhteensä 143,8 miljardia. Näistä rahastoista on kuitenkin suhteellisen vähän ollut hyötyä säästäjille, vaan eläkemaksut on lähes kokonaan hoidettu koko ajan työssä käyvien eläkemaksuilla."

Auvinen on oikeassa siinä, että eläkerahastot ovat kasvaneet, osin juuri pörssinoteerattujen osakkeiden arvonnousun ansiosta. Hyvää tuottoa ovat tuoneet myös kiinteistöt ja joukkovelkakirjalainat.

Siinäkin Auvinen on osin oikeassa, kun hän väittää, että "rahastoista on ollut säästäjille suhteellisen vähän hyötyä". Niin, tähän asti! Hyöty tuleekin vasta siinä vaiheessa, kun rahastoja ja niiden tuottoja käytetään tulevien eläkkeiden maksuun. Ja se aika on pian. Jos hyöty olisi ulosmitattu jo nyt, ei meillä mitään rahastoja olisikaan ja kävisimme keskustelua eläkkeiden leikkaamisesta.

Huolestuttavin väärinkäsitys liittyy kuitenkin Auvisen kirjoituksen kohtaan, jossa hän toteaa:

"Väliaikaiseksi tarkoitetun taitetun eläkeindeksin oikaisemisen sijaan eduskunta on säätänyt lain ensi kuun alusta voimaan tulevasta takuueläkkeestä, joka kuluttaa verorahoja. Takuueläkkeen hakijoita olisi ilmeisesti huomattavasti vähemmän ja monella eläkeläisellä elämä helpompaa, jos saisivat mahdollisuuden käyttää entistä paremmin eläkkeellä oloa varten säästämiään rahoja."

Takuueläke nostaa kaikkein pienintä eläkettä saavien tuloa jopa yli sadalla eurolla kuussa. Auvisen markkinoima muutos taas olisi antanut noin 2-5 euroa kuukaudessa. Kumman Sinä valitsisit?

On totta, että takuueläke koskee vain noin 120 000 eläkeläistä, mutta näin pienituloisia eläkeläisiä ei ole sen enempää. Auvinen näyttäisi ottavan mieluusti rahat näiltä pieneläkeläisiltä ja jakavan ne suurempituloisille. Tässähän löytyy paikka käydä sitä kuuluisaa arvokeskustelua.

Osallistun siihen osaltani toteamalla, että Pekka Auvisen yritys laittaa takuueläke ja työeläkkeiden indeksimuutos vastakkain on tämän Viikon vikatikki.

Toteutunut kehitys ratkaisee indeksikorotusten määrän

2011-02-10T11:08:00.004+02:00

Kaleva.fi julkaisi 9.2.2011 Mirja Niemitalon kolumnin "Uudet konstit tarpeen". Hän kirjoittaa:

"Suomessa on ollut vallalla vankka usko siihen, että virallinen eläkejärjestelmä pystyy takaamaan myös vanhuuden turvaksi kohtuulliset eläkeansiot.

Moni eläkkeelle jäänyt onkin yllättynyt karvaasti eläkkeen pienuudesta ja verotuksen kovuudesta. Ikänsä veroja maksaneet joutuvat pulittamaan entistä korkeampia veroja.

Avuksi on ehdotettu taitetusta indeksistä luopumista. Eläkevakuutusyhtiöiden asiantuntijat kuitenkin torppaavat aika ajoin esiin nousevan vaatimuksen. Taitettu indeksi on eläkejärjestelmän kulmakiviä, jotta myös seuraavat sukupolvet pääsevät nauttimaan edes jonkinlaisesta eläketurvasta.

Eläkkeet eivät näin ollen seuraa palkansaajien ansiokehitystä vaan elinkustannusten kallistumista."

Ja tähän vastaa nimimerkki Jukka : " Voi voi, kunpa seuraisivatkin elinkustannusten nousua, se riittäisi hyvin. Indeksikorotus lasketaan kuitenkin niin kierolla laskukaavalla, ettei mistään korotuksesta kannata edes puhua."

Suomessa jäädään koko ajan suuremmille eläkkeille. Viime vuonna keskieläke vanhuuseläkkeelle jääneiden joukossa oli 1687 euroa. Edellisenä vuonna se oli 1627 euroa. Uudet eläkkeet ovat siis kasvamaan päin.

Maksussa olevia työeläkkeitä puolestaan korotetaan vuosittain työeläkeindeksillä, jossa palkkojen painoarvo on 20 prosenttia ja hintojen 80 prosenttia. Tälle vuodelle korotus oli 1,35 prosenttia. Kansaneläkkeet, joiden korotus toteutetaan elinkustannuseindeksin mukaisesti nousivat 0,40 prosenttia.

Nimimerkki Jukan arvio "kierosta laskukaavasta" on käyty näillä palstoilla aiemminkin läpi. Toistetaan se jälleen kerran, että tämän vuoden korotuksissa on otettu huomioon palkka- ja hintakehitys syyskuun lopusta 2009 syyskuun loppuun 2010. Tämän vuoden inflaatio näkyy siis ensi vuoden korotuksissa.

Mitenpä se muuten voisi ollakaan. Arvailuihin ei näissä asioissa ole varaa. Korotusten on perustuttava tietoon, siis toteutuneeseen kehitykseen.

Puuttumatta laajemmin Mirja Niemitalon mielenkiintoiseen analyysiin, valitsen Viikon vikatikiksi nimimerkki Jukan käsityksen eläkkeiden indeksitarkistuksesta.

Ongelma ei onneksi ole näin suuri

2011-02-04T11:44:00.004+02:00

Nivala -lehden päätoimittaja Seija Krapu kirjoittaa elävään ja mukaansa tempaavaan tyyliin 3.2.2011 otsikolla " Valohoidon aika". Hän on huolissaan masennuksesta ja sen yleisyydestä. Lopuksi hän toteaa "Suomessa on neljännesmiljoona työkyvyttömyyseläkeläistä, joista 44 prosenttia on eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä."

Onneksi näin ei ole. Mielenterveydellisten syiden osuus suhteessa muihin syihin on toki lisääntynyt mutta on onneksi hieman alemmalla tasolla kuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Vuoden 2009 lopussa työkyvyttömyyseläkkeellä oli 263 000 henkilöä. Näistä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden, skitsofrenian, neuroosien, mieliala- ja persoonallisuushäiriöiden ja muiden mielenterveydellisten syiden vuoksi yhteensä 91 000. Tämä on 34,6 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkeläisistä.

Kirjoituksessa väitetään myös, että masennus olisi "yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy". Masennus on syynä kyllä lisääntynyt mutta se on vain yksi edellämainituista mielenterveydellisistä syistä. Ongelma on suuri, mutta ei aivan näin suuri.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä pieneni viime vuonna, samoin vuonna 2009. Ollaan siis paranevalla uralla, mutta työtä riittää. En pane pahakseni, vaikka siinä keinona käytettäisiinkin kirjoituksessa suositeltua valohoitoa:)

Paikallislehdet ovat tärkeitä ja luettuja medioita. Rohkaisen niitä kirjoittamaan tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Suuruusluokilla saattaa kuitenkin olla suuri merkitys siihen, miten asioihin lukijoiden keskuudessa suhtaudutaan. Ongelmat saattavat näyttää liiankin toivottomilta. Siksi näinkin hienosta kirjoituksesta löytyy tämän Viikon vikatikki.

Eläkettä on aina haettava

2011-01-28T11:33:00.003+02:00

Lähestyvien vaalien alla eläkeneuvontaa alkavat antaa myös tahot, jotka eivät normaalisti ole kehissä. Siksipä saattaa tulla pieniä lipsahduksia, joita seuraamalla saattaa päätyä vikaraiteille.

Porilainen kansanedustajaehdokas Tuomas Meriniemi kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan "Työurienpidentämisen lottorivi" muun muassa : "68 -vuotis syntymäpäivänä eläke alkaakin jo juosta tilille automaattisesti."

Eikä ala! Eläkettä täytyy aina hakea, myös silloin, kun sinnittelee 68 -vuotiaaksi. Ja hyvä on tiedostaa, että sama sääntö koskee kaikkia eläkkeitä. Ne on aina haettava. Suomalaisen järjestelmän hienouksia on, että yksi hakemus riittää, mutta se on kuitenkin tehtävä.

Muistuttelen vielä, että vanhuseläkehakemuksen voi jättää jo sähköisestikin:)

Vaikka tervehdin ilolla ehdokkaiden eläkeaiheisia blogeja, joudun toteamaan, että väärien neuvojen jakaminen ei ole hyvä asia. Siksi tämä kohta tässä muuten elävästi kirjoitetussa blogissa on Viikon Vikatikki.

Kuusi hyvä, yksitoista heikko? Mistä tässä on kyse?

2011-01-20T15:28:00.004+02:00

Helsingin Sanomissa oli tänään kaksi sijoituksista ja niiden tuotoista kertovaa juttua. Sivulla B4 oli Elina Kervisen raportti "HY:n sijoitukset poikivat hyvin" ja sivulla B6 Tuomo Pietiläisen juttu " Eläkeyhtiö Varman heikot sijoitustuotot vaarantavat tulevat työeläkkeet".

Elina Kervinen kertoo, kuinka HY sai viime vuodelta 150 miljoonan euron salkulleen kuuden prosentin tuoton, kun taas Tuomo Pietiläisen jutusta käy ilmi, että Varman sijoitusten tuotto oli vastaavasti 11,0 prosenttia. Kuusi prosenttia on siis HS:n katsannossa hyvä mutta yksitoista on heikko. Mielenkiintoista!

Pietiläisen jutun otsake on niin metsässä kuin vain voi olla. Se kertoo, että sen kirjoittaja pyrkii luomaan varsin virheellisen kuvan maamme eläkejärjestelmästä. Vahinko!

Ensinnäkin maamme eläkejärjestelmä on etuusperusteinen. Eläke-edut eivät riipu sijoitusten tuotoista, ei etenkään yhden yhtiön.

Toiseksi maamme eläkejärjestelmä on hajautettu. Osin se on tehty riskien minimoimiseksi. Sen ajattelun mukaan yhtiöiden salkkujen ja siten tuottojen tulisi erota toisistaan. Jos näin ei olisi, munat olisivat samassa korissa, eikä hajauttamisessa olisi mitään mieltä.

Kolmanneksi, sillä että yksi yhtiö ei saavuta kymmenessä vuodessa neljän prosentin tuottotavoitetta, ei vaaranneta vielä mitään. Jos koko ala jäisi pitkässä juoksussa alle tuon tuottotavoitteen, olisi syytä huoleen. Nythän näin ei ole. Vuodesta 1997, jolloin nykymuotoinen sijoitustoiminta aloitettiin koko alan sijoitustuotot ovat tavoitteeksi asetetulla tasolla.

Neljänneksi, työeläkealan ja myös yksittäisten yhtiöiden tähtäin on vähintään vuodessa 2050. Alamme kvartaali on neljännesvuosisata, ei neljännesvuosi. Olisi turmiollista pyrkiä maksimaaliseen tuottoon lyhyellä tähtäimellä, jos pitkän ajan tuottotavoitteet tai turvallisuus sen myötä vaarantuisivat.

Viidenneksi, yhdentoista prosentin tuotto on poskettoman hyvä. Sille tasolle näyttävät pääsevän kaikki keskeiset työeläketoimijamme ja siitä on syytä olla ylpeä ja iloinen, myös kansallisesti. Paljon puhutun kestävyysvajeenkaan kannalta ei ole yhdentekevää, miten tuotot kehittyvät.

Viikon Vikatikki ei taatusti ole Elina Kervisen hieno raportti HY:sta vaan tämän toisen jutun tendenssinomainen jatke alamme sijoitustuottojen vähättelyssä. Onko näissä jutuissa enää mitään järkeä?

Ei ole kaikki kultaa, mikä kiiltää

2011-01-14T12:57:00.004+02:00

Kun jollakin asialla, kuten eläkkeellä, on hyvä maine, kaikki haluavat matkia sitä. Ennen vanhaan erilaiset vakuutukset, sittemmin säästösopimukset ja nyt pitkäikäisten hoivavakuutuksetkin naamioidaan eläkkeiksi. Samalla kyllä kansalainen tippuu kärryiltä ja on epätoivoinen. Pitääkö todellakin myydä auto tai asunto ja ostaa sillä eläke?

Iltalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan 14.1.2011 otsikolla "Eläkkeet kovien paineiden alla" hyvän ja asiallisen kuvauksen eläkejärjestelmämme haasteista. Sitten kirjoituksessa kuvataan: "Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja aiempi hallintoministeri, nykyinen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) tilasivat virkamiehiltä raportin kertamaksullisista lisäeläkkeistä. Maksamalla kerralla 40 000 - 60 000 euroa, saisi 80 vuotta täytettyään noin 800 euron lisäeläkkeen kuukaudessa."

Alunpitäenhän tästä hankkeesta uutisoi Helsingin Sanomat pari päivää aikaisemmin. HS käsitteli esitystä pääkirjoituksessaan 14.1.2011 varsin myönteiseen sävyyn. Iltalehti on kriittisempi. Kumpikin puhuu eläkkeestä. Onko siis kyseessä sellainen?

Valtiovarainministeriön piirissä syntynyt esitys ei kai alunpitäenkään ollut mikään eläkehanke, vaan hoivavakuutuksen kaltainen. Sen motiivina lienee huoli siitä, että yhteiskunnan voimavarat eivät yksi riitä kasvaviin hoivakuluihin. Mallejahan on jo aiemmin kehitetty muun muassa finanssialan piirissä. Niissä maksamiaan varoja saisi tarpeeseensa irti kyllä huomattavasti aiemmin kuin VM:n esityksessä.

En ota kantaa, ovatko nämä hoivavakuutukset tarpeellisia. Sehän riippuu siitäkin, mihin yhteiskunnan rahkeet riittävät palvelutuotannossaan. Vastustan vain sitä, että näillä uusilla systeemeillä sotketaan ihmisten käsitys eläketurvastaan. Joillekin jo työeläke, lisäeläkkeet, kansaneläke, takuueläke, yksityinen työeläkevakuutus ja pitkäaikaissäästämissopimukset eri muotoineen tarjoavat aivan riittävän haasteen kokonaiskuvan muodostamiseksi. Vaikeusasteen lisääminen ei ole tarpeen.

Iloitsen jokaisesta eläkkeitä koskevasta pääkirjoituksesta, mutta älkää hyvät toimittajat enää sotkeko enempää ihmisten päitä. Sama toivomus voidaan ulottaa toki valtiovarainministeriöönkin. Pelkään nimittäin pahoin, että itse VM:n piirissä syntynyt esitys on siitä syntynyttä kirjoittelua suurempi vikatikki:)

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lehdissä kirjoitetaan

2011-01-05T10:44:00.005+02:00

Joskus lehdissä esiintyy mielipiteinä sellaista kansanvalistusta, että lukija on ihan sormi suussa. Jutuissa ei ole päätä eikä häntää mutta, kun lehdet ne julkaisevat sananvapauden parhaiden perinteiden mukaisesti, ihmiset uskovat. Miksi eivät uskoisi, "kun lehdessäkin niin sanottiin".

Lahtelainen kaupunginvaltuutettu Raimo Kotala kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien Lukijan Sana -palstalla 4.1.2011 otsikolla ”Eläkkeiden saajat eivät päätä eläkkeistä”. Kirjoituksessa on kovin paljon virheitä ja väärinkäsityksiä, mutta puutun niistä vain kahteen.

Kotala väittää, että vuonna 1996 tehty päätös eläkeindekseistä olisi alentanut eläkkeitä 15-20 prosenttia. Näinhän ei tietystikään ole tapahtunut vaan vuonna 1996 maksussa olevat eläkkeet ovat tähän mennessä nousseet 33,8 prosenttia. Tämän voi tarkistaa työeläkeindeksiluvuista, jotka olivat vuonna 1996 1737 ja 2011 puolestaan 2323.

Samanaikaisesti keskimääräinen työeläke on noussut vuoden 1996 noin 668€/kk -tasolta(3974 mk/kk) vuoden 2009 lukemaan 1131€/kk. Tässä nousua on ollut peräti 69,3 prosenttia. Mainittakoon, että kuluttajahintaindeksin mukainen hintojen nousu oli samalla aikavälillä noin 24 prosenttia.

Eläkkeitä korotetaan kunkin vuoden alussa menneen vuoden hinta- ja palkkakehityksen mukaisesti siten, että hintojen painoarvo on 80 ja palkkojen 20 prosenttia. Tarkistusajankohta on aina edellisen vuoden kolmannen neljänneksen loppu. Eläkkeet laskisivat vain siinä tapauksessa, että hinnat ja palkat laskisivat. Tällainen kehitys ei tunnu todennäköiseltä, ei ainakaan pitkässä juoksussa.

Kotala väitti kirjoituksessaan myös, että työttömyyseläkkeen rahoitus olisi eläkeläisiltä pois. Näinkään ei ole, vaan työttömyyseläkkeen kustannukset ovat kaatuneet palkansaajien ja työnantajien maksettavaksi. Ne eivät siis pienennä miltään osin vanhuuseläkkeisiin varattuja rahoja.

Työttömyyseläkettä myönnetään enää vain 1940 -luvulla syntyneille. Nuoremmat ovat kokonaan työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Viimeinenkin työttömyyseläke maksetaan vuonna 2012.

Puuttumatta tässä kirjoitukseen sen enempää, joudun korottamaan sen tämän vuoden ensimmäiseksi Viikon vikatikiksi.

Vuoden vikatikki

2010-12-31T09:37:00.002+02:00

Jos tarkastelee tämän vuoden virheellisiä kirjoituksia maamme eläkejärjestelmästä, yksi väärinkäsitys näyttää kohoavan yli muiden. Se tarjoaa kirjoittajille yleensä mahdollisuuden myös mitä mielikuvituksellisempiin uusiin väärinkäsityksiin. Kyse on eläkerahastojen käyttötarkoituksesta.

Kun viisaat päättäjät aikanaan päätyivät osittain rahastoivaan järjestelmään, sillä valmistauduttiin suurten ikäluokkien eläköitymiseen ja sen aiheuttamaan kustannuspaineeseen. Ellei rahastointiin olisi ryhdytty, olisivat eläkemaksut alussa olleet pienemmät mutta tulevaisuudessa hallitsemattoman suuret.

Kun nyt, aivan suunnitellulla tavalla, on saatu kerättyä varoja yli 130 miljardin euron arvosta, jakajia alkaa löytyä. Joku esittää suoraan rahan jakamista nykyeläkeläisille, joku aloittavien yritysten toiminnan rahoittamiseen, joku paikallisteiden rakentamiseen ja joku taas eläkejärjestelmämme etujen parantamiseen muun muassa indeksijärjestelmää muuttamalla. Kaikki nämä tuntuvat unohtavan rahojen alkuperäisen ja ainoan oikean käyttökohteen, tulevaisuuden eläkkeiden rahoituksen.

Jos rahastot nyt tärvättäisiin mihin tahansa muuhun hyväänkin tarkoitukseen kuin siihen alkuperäiseen, 60 -luvun viisaiden päättäjien suuri ajatus tuhottaisiin. Mistä löytyisivät sitten rahat suurten ikäluokkien eläkkeisiin? Kuka suostuisi maksamaan entistä suurempia eläkemaksuja? Kuka sitten vastaisi huutoon, kun eläkkeitä alettaisiin leikata?

Kun seuraavan kerran törmäät poliitikkoon, joka lupaa jonkun uudistuksen rahoittamalla sen eläkerahastoilla, kysypä, onko hän valmis tinkimään vastavuoroisesti vaikkapa omasta eläketurvastaan. Tulevat sukupolvet nimittäin joutuvat, jos nämä hänen ajatuksensa menevät läpi.

Surullisinta on, että valtaosa eläkerahastoilla politiikkaa tekevistä tietää varsin hyvin, mihin rahastot on tarkoitettu, ovathan he itse olleet siitä päättämässä. Jos tässä ei ole kysymys katteettomasta populismista, niin missä sitten on?

Kun vuosi ensi yönä vaihtuu, moni harkitsee lupauksiaan. Voi, jospa päättäjämme tai sellaiseksi pyrkijät malttaisivat luvata itselleen, että pysyvät totuudessa ja kohtuudessa eläkerahojemme käytön suhteen. Niillä on vain yksi hyvä tarkoitus: rahoittaa tulevat eläkkeemme.

Samalla kun toivotan mahdollisille lukijoilleni Hyvää Uutta Vuotta, julistan vuoden 2010 Vikatikiksi ajatukset eläkerahastojemme käyttämisestä muuhun kuin tulevien eläkkeiden maksun turvaamiseen.

Indeksimuutos ei ratkaisisi eläkeläisten köyhyyttä mutta maksaisi maltaita

2010-12-22T10:46:00.010+02:00

Juuri kun olin aikeissa kirjoittaa lämpimän joulutervehdykseni mahdollisille lukijoilleni, maassamme aloitettiin jälleen eläkepoliittinen keskustelu. Tällä kertaa aiheena näyttää olevan indeksikysymys.

Uutispäivä Demarissa julkaistiin 21.12.2010 ja demari.fi -verkkojulkaisussa samana päivänä klo 10.36 Petra Jämsän jutut "Demarit haluavat tutkituttaa eläkeindeksin". Uutisessa kerrottiin kansanedustaja Jukka Gustafssonin puheesta, jonka hän oli pitänyt eduskunnan budjettikeskustelussa. Siinä hän esitti, että hallitus asettaisi kolmikantaisen asiantuntijaryhmän, joka selvittäisi työeläkkeiden indeksijärjestelmää eläkkeensaajien ostovoiman turvaamiseksi.

Esitys ei sinällään ollut kovin suuri uutinen, vastasihan se sisällöltään SDP:n viimekesäisen puoluekokouksen kannanottoa asiasta. Eikä selvittämisessä sinänsä mitään pahaa olekaan. Verkkoversion uutinen keskittyykin tähän.

Lehden paperille painettu versio sen sijaan menee jutussaan syvemmälle kansanedustaja Gustafssonin aatoksiin. Niissä taas mennään paljon puoluekokouksen päätöksiä pidemmälle.

Mistä tässsä indeksimuutoksessa siis on kysymys? Mitä se antaisi eläkeläisille ja kuka sen maksaisi?

Jos lähtökohdaksi otetaan jutussa mainittu alle 1 000 euroa tienaava eläkeläinen, hän hyötyisi indeksimuutoksesta ensimmäisenä vuonna 6,5-7 senttiä/päivä bruttona, riippuen kuukauden pituudesta. Karkausvuoden helmikuussa hyöty olisi 6,8 senttiä/päivä. Luonnollisesti siitä vähennettäisiin verot.

Ja joku vielä kehtaa väittää, että tällä torjutaan eläkeläisten köyhyyttä! Tämä on pölhöpopulismia parhaimmillaan:)

On selvää, että suuremmissa eläkkeissä muutos olisi suurempi. Esimerkiksi 3000 euron eläkkeessä vaikutus olisi 16-18 senttiä/päivä ja karkausvuoden helmikuussa 17,2 senttiä päivässä bruttona.

Jutussa Gustafsson huomauttaa, " että indeksin tarkistamisessa puhutaan suhteessa hyvin pienistä summista. 70-30 -järjestelmään siirtymisen kokonaismenot olisivat arviolta 93 miljoonaa euroa." Riippuu varmaan siitä, minkälaisia rahasummia on kotitaloudessaan tottunut liikuttelemaan, mutta yllä mainittu summa ei normaalissa kielenkäytössä kuulu sarjaan "hyvin pieni summa".

Jutussa mainittu luku on tosiaan "arviolta" -luku. Oikean olisi nähnyt saman lehden päätoimittajan Juha Peltosen laajasta ja asiallisesta kirjoituksesta 17.12.2010.

Mainittu muutos maksaisi ensimmäisenä vuonna 35 miljoonaa euroa, vuonna 2015 151 miljoonaa euroa, vuonna 2020 306 miljoonaa euroa ja vuonna 2025 462 miljoonaa euroa/vuosi. Näin käy, jos palkkojen reaalinousu on 1,75 prosenttia vuodessa. Maksajina olisivat tulevat palkansaajat, yrittäjät ja työnantajat.

Työeläkemaksun nousupaineet lisääntyisivät välittömästi, koska tällaista indeksimuutosta varten ei ole suoritettu rahastointia. Jos taas rahastoja purettaisiin indeksien muuttamiseksi, sijoitustuotot pienenisivät ja eläkemaksut tulevaisuudessa nousisivat vieläkin enemmän.

Hyötyjinä olisivat suuret ikäluokat, jotka eivät juurikaan osallistuisi muutoksen rahoittamiseen mutta ottaisivat siitä täyden hyödyn. Maksajina olisivat nykyiset ja tulevat palkansaajat ja yrittäjät, siis joukko, jonka työuria ollaan pidentämässä, joiden eläkettä leikkaa elinaikakerroin ja jotka jo suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymisen vuoksi joutuvat maksamaan aikaisempaa suurempaa eläkemaksua. Jokainen voi mielessään miettiä, onko tämä oikein.

Eläkemaksun pienikin korottaminen pienentää myös maksunsa maksavien tulevia eläkkeitä. Siksi olisi reilua sanoa, että mahdolliset eläkemuutokset rahoitetaan tulevia eläkkeitä leikkaamalla. Onko tämä ollut tarkoitus, on eri asia.

Koska indeksimuutoksen hyödyt eläkeläisille ovat häviävän pieniä ja kustannukset taas kohtuuttoman korkeat, kannattaisi miettiä, onko tämä se yhteiskunnallinen reformi, joka ensimmäisenä pitäisi toteuttaa. Pienikin panostus julkisiin palveluihin antaisi moninkertaisen hyödyn eläkkeensaajille. Ja siitähän pystyisi vaikkapa eduskunta päättämään, vai mitä?

Olkoon tämä vuoden viimeinen Viikon Vikatikki, ei siis itse aloite indeksien selvittämisestä, vaan mielikuvan luominen, että indeksimuutos olisi halpa ja ongelmaton keino ehkäistä eläkeläisten köyhyyttä. Sanon jälleen kerran: sellaista keinoa ei ole!

Kaikesta ylläolevasta huolimatta toivotan kaikille Rauhallista Joulua!

Ja väärä tietohan leviää tehokkaasti

2010-12-20T13:11:00.005+02:00

Puutuin pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien väärään uutisointiin työeläkeyhtiöiden hallitusten jäsenten palkkioista karttuneista eläkkeistä. Arvaatte varmaan, kumpi tieto leviää? No HS:n satakertainen virhe tietysti, koska se on painettu HS:ssa!

Eläkkeellä oleva vakuutusjohtaja Pentti Santanen kirjoittaa Pohjalaisessa 14.12.2010 otsikolla " Eläkepomot päättävät eläkeläisiä kuulematta". Hän mainitsee muun muassa, että " Niinpä Jouko Ahosenkin 22 500 euron sivuansio ja 3 800 euron lisäeläke on turvattu, ajatelkoon Paperiliiton hallitus tai sen eläkeläinen asiasta mitä tahansa."

Siis jälleen kerran 3 800 euron lisäeläke, kun pitäisi olla 33,59 euron TyEL -eläke. Tietysti 3800 on näyttävämpi luku kuin vajaa 34 euroa ja sillä saa varmasti enemmän asialleen huomiota. Onnetonta on vain se, että se on totaalisen väärä, vaikka se on HS:ssa totuudeksi vahvistettukin.

Helsingin Sanomien toimituksesta on usein surkeiltu sitä, että sen juttuja lainataan sellaisenaan lähdettä mainitsematta. Onpa eräs HS:n toimittaja kertonut jopa seuraavansa systemaattisesti sitä, miten muut viestimet ovat lainanneet HS:n uutisia (Journalisti 16.12.2010). Jaan huolen. Jos myös virheet julkaistaan sellaisenaan, ei se ainakaan nosta maamme journalistista tasoa.

Vaikka viikko on vasta aluillaan, rohkenen valita Viikon vikatikiksi Pentti Santasen puheenvuoron, en sen mielipiteiden vuoksi, koska niistä voi olla montaa eri mieltä, vaan sen vuoksi, että siinä on suoraan lainattu HS:n uutista, joka perustuu väärään tietoon.

Milläs väännät, jos kampi on poikki?

2010-12-17T14:50:00.005+02:00

Helsingin Sanomien mielipidepalstalle mahtuu nykyisin ilahduttavan monta mielipidettä, onhan normaali arkipäivän satsi kaksi sivua niitä. Vähättelemättä lehden muiden osioiden journalistisisia ansioita, mielipidepalsta on noussut lukemisen tärkeysjärjestyksessä entistä korkeammille sijoille.

Perjantaina 17.12.2010 kirjoittaa Eläketurvakeskuksen eläkkeellä oleva suunnittelujohtaja Markku Hänninen otsikolla "Työeläkejärjestelmän hallintotavat uusiksi". Monipolvinen kirjoitus tiivistää kritiikin asiakashyvityksiin: " Työeläkemaksuissa on koko ajan nousupainetta, joten kaikki saadut tulot pitäisi käyttää työeläketurvan rahoitukseen, eikä lahjoittaa työnantajille."

Nousupaineen suhteen Hänninen on oikeassa, niitä tosiaan on lähivuosikymmeninä. Sen sijaan kritiikki asiakashyvityksiä kohtaan lipsahtaa vähän pieleen. Niistähän eivät hyödy yksin työnantajat vaan myös palkansaajat maksujensa suhteessa. Tämän periaatteen vuoksi on 2000 -luvulla työeläkemaksua peritty useampana vuonna alennettuna.

Sinänsä asiakashyvitystä voi tietysti kritisoida, mutta jos niitä ei olisi, ei olisi kyllä kilpailuakaan. Kun maksut ja etuudet ovat yhtenevät, asiakashyvitys ja palvelun taso, kuten Hänninen oikein toteaakin, ovat keinot erottua toinen toisistaan.

Olen usein ihmetellyt tätä kritiikin suuntaa. Ensin kritisoidaan siitä, etteivät työeläkeyhtiöt kilpaile riittävästi keskenään ja kun sitten kilpailevat, ei sekään ole hyvä.

Markku Hänninen esittää kirjoituksessaan asiashyvityksillä kiklpailun sijasta kilpailua eläkekarttumilla. "Eläkelaitokset voisivat esimerkiksi korottaa vakuutettujensa vuotuista vanhuuseläkekertymää määrän, joka voidaan rahoittaa tuottoylitteellä", hän kirjoittaa.

Tietysti näin voitaisiin menetellä, mutta samalla haudattaisiin monta työeläkekkeisiimme liittyvää periaatetta. Ensinnäkin, se olisi ensi askel riskin siirtämiseksi työeläkejärjestelmältä vakuutetuille. Jos homma pyörisi hyvin, ok. Mutta, entäpä jos tuleekin pitkä putki lamavuosia. Siinä menisivät ylimääräiset karttumat sivu suun.

Toiseksi, jos karttumat vaihtelisivat yhtiöittäin? Työeläkevakuuttajan valitsee kuitenkin työnantaja. Onko siis vakuutetun kannettava vastuu myös työnantajan valinnasta?

Suomalainen etuusperusteinen järjestelmä takaa lainsäädännön kautta tietynsuuruisen eläkekarttuman. On työeläkevakuuttajien, muun muassa -yhtiöiden, päänsärky rahoittaa tämä eläkemaksuilla ja sijoitustoiminnan tuotoilla.

On meidän kaikkien etu, että työeläkevakuuttajat pyrkivät hoitamaan tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti. Toistaiseksi ei ole keksitty parempaa keinoa kuin keskinäinen kilpailu. Siksi esteiden asettaminen sille ei tunnu kovin mielekkäältä.

Kunnioitettu edeltäjäni Eero Santala tapasi kertoa tarinaa Valkeakosken Työväen Näyttämön lavastemiehestä, jonka kohokohta näytelmässä meni pieleen, kun tuulikoneen kampi meni poikki. "Pirustako tuulet, kun on kampi poikki!", oli lavastemiehen oma repliikki tässä tilanteessa. Sama tunne alkaa olla työeläkealalla, jolta kyllä toivotaan kovaakin puhuria, mutta samalla yritetään viedä kampi kädestä.

Vaikka Markku Hännisen kirjoituksella on monet ansionsa, joudun valitsemaan sen Viikon vikatikiksi, koska siinä esitetään tosiasiassa työeläkealan keskinäisen kilpailun rajoittamista ja etuusperusteisen työeläkejärjestelmämme periaatteiden hämärtämistä.

Ovatko eläkevarat vain valtioiden pelinappula?

2010-12-13T18:34:00.008+02:00

Kansan Uutisissa julkaistiin 9.12.2010 klo 14.00 Kari Jyrkisen raportti "Yleislakon kenraaliharjoitus Tšekissä". Elävästi kirjoitettu juttu kertoo:

"Hallitus(Unkarin) on siirtämässä yksityisiin eläkelaitoksiin kertyneitä rahoja peittämään budjettivajetta. Osa kansalaisista on kymmenisen vuotta kerännyt niihin lisäeläkettä.
Menettely siirtäisi kertaheitolla valtion kassaan kymmenen miljardia euroa.
Orban tyhjentää maan eläkejärjestelmän toisen, yksityisen pilarin kuitenkin kohteliaasti. Paluu valtion järjestelmään eli varojen siirtäminen valtion eläketilille on jokaiselle ”vapaaehtoista”.
Vapaaehtoisuutta kannustaa tieto, jonka mukaan yksityisiin säätiöihin jäävät menettävät panojensa valtionosuudet eli noin 70 prosenttia niiden kokonaissummasta. Lisäksi heiltä evättäisiin valtiollinen kansaneläke."

Uutinen kuvaa hyvin tilannetta kansainvälisen finanssikriisin jälkeisessä Euroopassa. Hallitukset yrittävät löytää tilanteeseen lääkkeitä, jotka ovat kitkeriä.

Vaikka jutun otsake viitta Tsekkiin, mielenkiintoisin osio liittyy naapurimaahan ja lainauskin on siitä. Unkarissa on ollut pakollisia lisäeläkerahastoja vuodesta 1998. Vakuutettuja eli eläkerahastoissa mukana olevia on yli 3 miljoonaa. Tarkoitus on, että nämä lisäeläkkeet täydentävät lakisääteisiä eläkkeitä. Unkari on uusista Keski- ja Itä-Euroopan jäsenmaista velkaisin.

Mielipidemittausten mukaan vain 30 % haluaisi siirtyä hallituksen kaavailemalla tavalla takaisin 1.pilariin. Hallitus on kuitenkin ilmoittanut, että ne jotka eivät siirry, menettävät oikeutensa lakisääteiseen eläkkeeseen, mutta joutuvat silti maksamaan eläkemaksuja. Maksut on tarkoitus muuttaa eläkeveroiksi, joka antanee hallitukselle käytännössä mahdollisuuden käyttää varat haluamallaan tavalla.

Vakuutetuilla on oikeus harkita päätöstään tammikuun loppuun 2011. Varat siirretään automaattisesti, ellei aktiivisesti päätä olla siirtymättä. Pidetäänkin aika varmana, että valtaosa toisen pilarin eläkevaroista, joita on 9,6 miljardia euroa, siirretään lakisääteiseen ensimmäisen pilarin järjestelmään.

Valtio on luvannut siirtyjille täyden valtion lakisääteisen eläkkeen. Ennen oli eläkerahastoissa vakuutetuille luvattu ¾ täydestä eläkkeestä.

Kyse on yksityisten eläkesäästöjen kansallistamisesta. Unkarin eläkerahastojen yhdistys on ilmoittanut vievänsä asian Unkarin perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi. EU:n komissio ja komissaari Olli Rehn on ollut huolissaan Unkarin hallituksen toimista, koska vaikuttaa, että Unkari on hylkäämässä täysin yksityisen eläkerahastoinnin.

Unkarin ja eräiden muiden Keski- ja Itä-Euroopan ns. uusien jäsenvaltioiden vastaavantyyppisten toimien taustalla on EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen ehtojen täyttäminen. Siirtämällä eläkevaroja lakisääteiseen ensimmäiseen pilariin pienennetään julkisen talouden vajetta.

Usea maa kritisoi viime kesänä EU:n komissiolle lähettämässään kirjeessä sitä, että ne ovat uudistaneet eläkejärjestelmiään leikkaamalla taloudellisesti kestämättömiä julkisia eläkejärjestelmiensä osia ja siirtyneet yksityiseen toisen ja kolmannen pilarin eläkerahastointiin ja eläkesäästämiseen, mutta samalla niiden julkisen talouden vajeet ja kestävyysongelmat pahenevat. Maat jotka eivät ole tehneet uudistuksia sen sijaan näyttäytyvät olevan paremmassa tilanteessa.

Ehkä paradoksaalista on, että viime viikolla luottoluokituslaitos Moodys laski Unkarin luottoluokitusta kahdella pykälällä (lähentelee nyt sijoituskelpoisuuden alarajaa) osin eläkerahastojen kansallistamispäätöksen vuoksi. Perusteena on, että tällä päätöksellä ratkotaan ongelmia vain lyhyellä tähtäimellä, mutta pahennetaan julkisen talouden kestävyyden pitkän aikavälin rakenteellisia ongelmia.

Argentiina kansallisti yksityiset eläkerahastot vuonna 2008 ja sijoitti varat valtion joukkovelkakirjoihin. Tämän esimerkin rohkaisemana Bolivia päätti tämän kuun alussa kansallistaa eläkerahastot, nostaa valtion eläkkeiden tasoa ja laskea yleistä eläkeikää.

Maamme hajautettua eläkejärjestelmää on joskus vaadittu siirrettäväksi valtion hoteisiin. Hyvää tarkoittavat tahot unohtavat usein tällaiseen keskittämiseen liittyvät riskit. Yksi on ilmeinen. Poliittisille päättäjille saattaisi olla aivan liian suuri kiusaus käyttää eläkevaroja muuhunkin hyvään kuin eläkkeiden maksamiseen.

Uutiseen Unkarin, Tsekin ja muiden uusien EU-maiden eläkeratkaisuista sisältyy myös varoittavia signaaleja. Vakavissa taloushaasteissa tarvitaan myös kovia keinoja. Olisi sinisilmäistä olettaa, ettei mikään näistä ilmiöistä ulotu maahamme.

Maamme työeläkevarat luetaan julkiseen talouteen vaikka niiden hallinta on hajautettu. Nähtäväksi jää heijastuuko EU:n uusien jäsenmaiden ratkaisut eläkerahastojensa osalta myös tänne.

Tämän viikon vikatikki ei siis olekaan tällä kertaa toimittajan kirjoittama juttu, oikeastaan päinvastoin. Siinä tuotiin hyvin esille iso ilmiö, jolle ei ole löytynyt tilaa suuremmissa medioissa. Vikatikki - ja iso sellainen - on käyttää eläkevaroja muihin poliittisiin tarkoituksiin kuin eläkkeiden maksamiseen.

Kiitän työtoveriani johtaja Matti Leppälää ylläolevien tietojen hankkimisesta.

Satakertainen virhe

2010-12-07T09:33:00.002+02:00

Maamme laajalevikkisin sanomalehti jatkaa uutisointiaan vanhalla metodilla " jos tosiasiat ovat hyvän jutun esteenä, ne saavat väistyä". Lauantaina lehden paperiversion sivulla B11 käsitellään taas kerran Varman hallituksen jäsenen Jouko Ahosen palkkiota.

Lehti väittää: " Jouko Ahonen saa ensi vuonnakin noin 22 500 euron palkkiot ja 3 800 euron vapaaehtoisen tyel-eläkkeen, joka on käytännössä lisäeläke."

Todellisuudessa Ahonen saa tuolla palkkiotasolla 33,59 euron eläkkeen, joka pohjautuu voimassa olevaan Työntekijän eläkelakiin TyEL:in, joka ei tunne mitään lisäeläkkeitä. Saavuttaakseen lehden mainitseman eläke-edun Ahosen pitäisi jatkaa Varman hallituksessa noin 113 vuotta!

Jos haluaa tutustua koko uutisoinnin oikeellisuuteen, kannattaa vilkaista vaikkapa www.tela.fi -sivuilla olevaan kysymys/vastauspatteristoon, jossa väitteet yhtiöiden hallitusten jäsenten palkkioista on käyty läpi väite väitteeltä.

Pahoittelen, että Viikon vikatikki osuu taas HS:lle. Vika ei kuitenkaan ole valitsijassa. HS:n laatu vuotaa kuin seula.

Kannattaisiko asioihin jopa paneutua?

2010-12-01T09:46:00.006+02:00

Kukapa meistä ei kaipaisi medialta kunnon juttuja? Mieli on hyvä ja tyytyväisyys silmiinpistävää, kun näkee, kuinka joku on paneutunut aiheeseensa ja saanut selville uusia, usein yllättäviä asioita tai näkökulmia. Valitettavan usein kyllä pettyy.

Otetaanpa esimerkiksi tämä keskustelu työeläkeyhtiöiden hallinnon palkkioista ja niistä karttuvista eläkkeistä. Alunpitäen uutisointi tehtiin hengessä "vaiettu pakkio paljastui". Kyseessä oli kuitenkin asia, josta säädettiin ensimmäisen kerran v.1974 TEL:ssa ja myöhemmin vuonna 2005 TyEL:ssa. Pienikin paneutuminen lainsäädäntöön olisi paljastanut, ettei kyseessä ollut kovin uusi asia, saatikka salainen.

Sitten pari huomiota ns. toisen kysymyksen käyttämättä jättämisestä. Jos entinen Nokian toimitusjohtaja sattuisi kritisoimaan eläkejärjestelmää tarpeettomana, toimittajan kannattaisi nyökkäilyn sijasta kysyä vaikkapa: kuinka on oman eläketurvanne laita?

Jos taas esimerkiksi kunnallisen työmarkkinalaitoksen eläkkeelläoleva johtaja kirjoittaisi yleisönosastolla samasta asiasta, joku voisi muistaa, kuinka hän aikanaan jäi inhimillisesti katsoen aivan liian varhain eläkkeelle ennen virallista eläköitymisikäänsä ja kuinka sekään ei tainnut sujua pelkästään pakollisen lakisääteisen turvan turvin.

Jos puolestaan kritisoija sattuisi olemaan entinen ylipormestari, joka mm.Kaupunkiliiton hallituksen pitkäaikaisena puheenjohtajana lienee kartuttanut palkkioistaan myös omaa eläketurvaansa, joku voisi kysyä vaikkapa sitä, miltä sen nauttiminen tuntuu ja oliko se väärin.

Jos taas asiasta kirjoittaisi vaikkapa emeritussuurlähettiläs, kannattaisi soittaa tarkentava puhelu Andaluciaan, jossa kyseessä oleva eläkeläinen talveaan viettää. Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta jos hänen vaatimuksensa eläkkeiden parantamiseksi pantaisiin toimeen, joutuisi moni täällä kylmässä Pohjolassa työtään tekevä pidentämään työuraansa vielä entisestään.

Korostan, että kaikilla näillä kansalaisilla on oikeus mielipiteeseensä. Toimittajilla puolestaan on sekä oikeus että velvollisuus kertoa muille kansalaisille tähän mielipiteeseen mahdollisesti kätkeytyvä epäjohdonmukaisuus. Jotta tähän pystyy, on otettava asioista selvää.

Kun poliitikot näyttävät oikein porukalla arvostelevan nyt kyseessä olevia palkkioita, jonkun kannattaisi kysyä, onko kritiikki linjassa esim. valtionyhtiöiden hallituspalkkioiden kanssa. Niihinhän poliitikot voisivat suoraan vaikuttaa. Silti ne ovat varsin mittavat työeläkeyhtiöiden palkkioihinkin verrattuna.

On hyvä, että asiat avataan julkiselle keskustelulle ja siinä työeläkejärjestelmä haluaa olla mieluusti mukana. Useimmat nyt paljastuksina raportoidut asiat onkin ollut luettavissa yhtiöiden vuosikertomuksista.

Työeläkeala on myös tottunut siihen, että aika ajoin maan päälehti lähettää exceltaulukon, jonka täyttämiseen annetaan aikaa muutama tunti. Kun lehti sitten tämän pohjalta tekee juttunsa, uutinen alkaa yleensä sanoilla "lehden saamien tietojen mukaan". Ja saman konsernin toinen lehti uutisoi, että kyseessä oli salattujen tietojen uutisointi:)

Kannatan jyrkästi tutkivaa journalismia mutta en panisi pahakseni, vaikka asioista kirjoittavat tai sähköisesti toimittavat henkilöt paneutuisivat aiheeseensa ja esittäisivät sen toisenkin kysymyksen. Sitä kautta saattaisi paljastua kansalaisten kannalta tärkeätä tietoa, joka asettaisi jutun vielä paremmin oikeaan yhteyteensä.

En halua leimata ketään yksittäistä toimijaa, koska kaikillahan meillä on näissä hommissamme oppimista. Siksi nimeän Viikon vikatikiksi sen, että asioihin ei kerta kaikkiaan paneuduta riittävästi.

Onko laillinen työeläkemaksu vaiettu palkkio?

2010-11-24T10:21:00.007+02:00

Iltasanomat.fi otsikoi 23.11.2010 klo 09.07 " HS: 700 €/kk -vaiettu palkkio paljastui". Uutinen perustuu tietysti Helsingin Sanomien samanpäivän uutiseen asiasta. Jutuissa menevät suloisesti sekaisin TyEL -maksut, palkkiot ja säästöt. Mistäpä siis on kysymys?

Työeläkeyhtiöt, kuten eräät muutkin tahot, ovat ottaneet kannan, jonka mukaan kaikesta työstä pitää maksaa työeläkemaksua. Tämä koskee myös yhtiöiden hallituksen jäsenyydestä maksettavaa palkkiota. Maksu ei ole, kuten monessa lehdessä annettiin ymmärtää, mikään vapaaehtoinen eläkemaksu. Kyseessä on normaalin TyEL- eläkkeen maksu.

Kansanedustaja Jouko Skinnari on julkisuudessa todennut, ettei esimerkiksi kunnallisista luottamusmiespalkkioista kerätä työeläkemaksuja. Niin, ei enää. Aiemmin kerättiin ja niistä karttui eläkettä. Järjestelmä koettiin kuitenkin raskaaksi ja siitä luovuttiin. Karttuneet eläkkeet maksettiin kerralla pois. Luulen, että kansanedustaja Skinnari, yhtä lailla kuin minäkin aikanaan, sai oman eläkkeensä etuajassa tuossa yhteydessä.

Pitääkö hallituksen jäsenen vuosipalkkioista maksaa työeläkemaksua? Tästä näyttää olevan sellainen tulkinta, ettei se ole pakollinen. Olisi kuitenkin varsin kummallista, jos nimenomaan työeläkeyhtiöt jättäisivät työeläkemaksunsa maksamatta.

Mitä tulee otsakkeen mainintaan vaietun palkkion pajastumisesta, totuus on tarua ihmeellisempi. HS:n tiedot perustuvat kunkin yhtiön HS:n toimittajalle antamiin tietoihin käyttäen hyväksi toimittajan yhtiöille toimittamaa excel -taulukkoa. "Paljastus" tapahtui siis hyvässä yhteistyössä ja avoimuuden hengessä.

Moni varmaan ihmettelee, miksi HS ei kirjoittanut mitään TELAsta. Täältäkin tiedot kyllä sinne toimitettiin mutta niillä ei ollut käyttöarvoa. TELA on nimittäin päättänyt jo liki kymmenen vuotta sitten, ettei sen mistään hallintoelimistä makseta kenellekään mitään palkkioita. Näin ollen niistä ei voi kerätä myöskään työeläkemaksua.

On tietysti vähän huonoa moittia lehteä, joka vain lainaa konserninsa toista julkaisua. Silti otsikointi oli sen verran metsässä, että joudun myöntämään jutulle Viikon vikatikki -nimityksen.

Onko eläkkeesi tulevaisuus Uuraisten teissä?

2010-11-19T15:32:00.003+02:00

Tämän viikon vikatikki on lainaus kansanedustaja Toimi Kankaanniemen puheesta Kristillisdemokraattien puoluehallituksen kokouksessa. Referaatti puheesta julkaistiin sivuilla www.kd.fi 13.11.2010.

" Jos esimerkiksi 10% varoista eli 13 miljardia euroa seuraavan vaalikauden aikana ohjattaisiin rata- ja maanteiden parantamiseen, saataisiin varsin nopeasti tuloksia, jotka kasvattaisivat tuottavuutta, liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Kohteina tulisi olla ratojen ja pääteiden lisäksi myös alempi tieverkko."

Maamme työeläkevarat ovat sen verran mielenkiintoinen kohde, että harva se viikko keksitään kohteita niiden käyttämiselle. Viime aikoina suosittua on ollut muun muassa rahojen jakaminen nykyeläkeläisille. Tässä ne jaettaisiin maamme pientieverkoston kehittämiseen. Mielenkiintoista!

Työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Myös kohtuuttomia riskejä ja riskikeskittymiä kehoitetaan välttämään. 13 miljardin sijoittaminen neljässä vuodessa mihin tahansa yhteen kohteeseen olisi melkoinen riski.

Kun työeläkevaroilla on myös sellainen tehtävä, että niiden turvin pitäisi maksaa eläkkeitä, sijoituskohteiden pitäisi olla myös sellaisia, että niistä pääsee jossain säällisessä ajassa eroon. Eli, kun tulevaisuuden mummot ja papat kolkuttavat ovelle, selitykseksi ei riitä, että siellähän ne ovat ne Sinun eläkkeesi Uuraisten peräkylän tiessä.

Sitten on vielä tuo tuotto. Kankaanniemi esittää, että tämän pitäisi tapahtua valtion takuulla. Juu, mutta kuka maksaa? Pannaanko pienteille tietullit vai käydäänkö veronmaksajan kukkarolla? Ja kuka kantaa vastuun siitä, että eläkeläinen saa eläkkeensä?

Työeläkevakuuttajat ovat aina olleet valmiit rahoittamaan infrastruktuuriamme. Olemme jopa tarjonneet työeläkevaroja moiseen, jos tuotosta sovitaan. Tähän asti ei ole sopinut, koska valtio saa muualta rahansa halvemmalla. Olisko nyt tilanne toinen?

Koska työeläkerahastoilla on se yksi tärkeä tehtävä, turvata tulevaisuuden eläkkeiden maksu, niitä ei ulkoa tulevilla päätöksillä pitäisi sitoa mihinkään muuhun. Työeläkevarojen sijoitustoiminnalla on turvattava se, että rahastot tuottavat ja säilyttävät arvonsa. Lisävelvoitteet hämärtävät tätä päätehtävää.

Vaikka suhtaudun myönteisesti infrahankkeiden rahoittamiseen työeläkevaroilla, pidän 13 miljardin euron ohjaamista maamme liikennehankkeisiin seuraavalla vaalikaudella sen verran hurjana esityksenä, että nimeän sen viikon vikatikiksi.

Mitä onkaan tapahtunut viime vuosina?

2010-11-12T13:45:00.004+02:00

Taloussanomissa 12.11.2010 klo 6.01 on julkaistu Sakari Nupposen kokoama huikean hieno tietokokonaisuus "Täällä tehdään hulluna töitä". Jutussa käsitellään työaikoja, lomia, rokulipäiviä ja eläköitymistä. Jutun lopussa on vielä tilastopaketti, johon juttu pohjautuu.

Samalla kun kiittelen itse juttua, moitin sen yhtä kohtaa. Kohdassa "7.Aikaisin pois" kerrotaan, kuinka "viime vuosina noin 250 000 työntekijää on joutunut syrjään työelämästä työkyvyn menetyksen takia keskimäärin 52 -vuotiaana."

Jutussa ei ole mitään muuta vikaa kuin suuruusluokka. Viime vuonna jäi eläkkeelle n. 80 000 henkilöä, näistä työkyvyttömyyseläkkeelle n. 24 000. Se on tietysti liikaa, mutta tarvitaan aika monta vuotta, jotta sillä tahdilla tulee 250 000 täyteen. Vaikka takavuosina työkyvyttömyys oli yleisempää kuin viime vuonna, ilmaisu"viime vuosina" antaa ehkä turhankin huonon kuvan tilanteesta, joka sinänsä on kyllä kehno.

Annan siis arvion viikon vikatikki tästä ainokaisesta lipsahduksesta muuten hyvässä jutussa, koska tämä epätarkkuus saattaa synnyttää mielikuvan ongelmasta, joka olisi hallitsemattoman suuri. Näinhän ei toivottavasti ole. Työkyvyttömyyshakemusten määrä pieneni jo viime vuonna. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu.

Muuten olen sitä mieltä, että lisää tällaisia juttuja niin hyvä tulee!

Ovatko eläkevarat muka huvenneet?

2010-11-07T12:35:00.005+02:00

Aika ajoin olemme saaneeet lukea Helsingin Sanomista kirjoituksia työeläkejärjestelmästämme. Viime päivinä niissä on keskitytty kahden toimitusjohtajan palkkojen kehitykseen. Puuttumatta itse juttuihin, on mielenkiintoista seurata keskustelua, jota valtakunnan arvostetuin päivälehti pitää tästä asiasta yllä.

Kun aihepiiri on niinkin arka ja tunteille tilaa antava, jutun kohteita mäiskitään olan takaa. Missä määrin keskutelussa esitetyt väitteet kohtaavat todellisuutta, jää jokaisen lukijan itsensä arvoitavaksi. Mielenkiintoista on, että lahtipölkylle on usein nostettu myös koko työeläkejärjestelmä.

Nimimerkki Veistelijä kirjoittaa 5.11.2010 klo 9.16 näin:"Yksityiset eläkeyhtiöt ja Suomen eläkejärjestelmä luotiin aikana, jolloin koko kansan oli pakko puhaltaa yhteen hiileen ja naapurimaan kilpaileva talousjärjestelmä oli vielä voimissaan. Nyt oma ja oman ryhmän etu ajaa kaiken edelle, johtajiksi suuntautuvat opportunistit ja maaniset.Eläkejärjestelmä tulisikin ottaa valtion haltuun nyt, kun vielä on aikanaan kertyneitä pääomia. Eläkkeiden maksu kaatuu joka tapauksessa veronmaksajille valtion taakaksi aikanaan, jo kertyneet varat helpottaisivat tulevaa taakkaa, jos ne nyt ajoissa soujataan ahneilta."

Kukin tulkoon autuaaksi oman uskonsa kanssa, mutta kerrataan nyt kuitenkin muutama totuus. Eläkejärjestelmän sijoitustoiminta alkoi käytännössä nykysäännöin vuonna 1997. Tuolloin varoja oli noin 30 miljardia euroa. Juuri päättyneen kolmannen vuosineljänneksen 2010 lopussa varoja on noin 134 miljardia. Luku on kaikkien aikojen korkein, kasvua kolmessa kuukaudessa noin viisi miljardia euroa!

HS:n jutuissa ja keskustelussakin huomio kiinnitetään vuoteen 2008 ja niissä korostetaan sen tappiollisuutta. Kirjoittajilta on saattanut jäädä huomiotta, että maailmassa oli silloin finanssikriisi, joka uhkasi koko nykyistä talousjärjestelmäämme. Maailmanmitassa eläkevaroja hupeni noin 5000 miljardia dollaria yhdessä vuodessa. Tilanne ei voinut olla heijastumatta myös Suomeen.

Suomessakin syöksy oli ennennäkemätön, mutta siitä on selvitty. Silloin syntynyt kuoppa on jo nyt täytetty ja nousu kohti suurempia eläkerahastoja jatkuu kestävältä pohjalta. Olisiko valtiojohtoinen, keskitetty toimija pystynyt parempaan? Epäilen.

Väite, että työeläkejärjestelmän varat olisivat hupenemassa ja ne pitäisi siitä syystä viipymättä sosialisoida, on eittämättä tämän viikon vikatikki.

Miten pitkä on taloustoimituksen muisti?

2010-10-29T10:44:00.004+03:00

Helsingin Sanomien yleisönosastolla on tänään (29.10.2010) keravalaisen eläkeläisen kirjoitus " Toteutuuko eläkejohtajien ankara tulosvastuu?" Kirjoitus on saanut innoituksensa Helsingin Sanomien taloustoimituksen edellispäivien jutuista, joissa kerrotaan työeläkesijoitusten tuottojen pudonneen "selvästi alas".

Kirjoittaja samoin kuin HS Talous vertaa sijoitusten tuottoa kaikkien aikojen ennätysvuoteen 2009, jolloin sijoitukset tuottivat peräti 15,5 prosenttia. Kun nyt työeläkealan keskimääräinen tuotto pyörii kolmelta vuosineljännekseltä "vain" 7,5 prosentissa, "työeläkevarojen sijoittamisesta vastuussa olevat toimitusjohtajat ovat siis epäonnistuneet tehtävissään."

Haloo! Tuottotilastot ennakoivat poikkeuksellisen hyvää vuosituottoa tälle vuodelle. Jos loppuvuodesta ei tapahdu romahduksia, jäädään selvästi pitkän aikavälin keskiarvojen yläpuolelle. Mihin siis tämä kriittisyys perustuu?

Jokainen tietää, että jos sijoitustuottojen tavoitetasoksi asetetaan 15 prosentin vuosittainen tuotto, joudutaan ottamaan sellaisia riskejä, ettei mikään järjestelmä sellaista kestä. Kun nyt liikutaan noin kymmenen prosentin vuosittaisessa tuotossa, tilannetta voidaan pitää varovaisemmankin arvion mukaan tällä riskitasolla toteutettuna hyvänä.

Työeläkesijoitusten pitkän aikavälin tavoitteksi on asetettu neljän prosentin vuosittaista tuotto. Nykytuotoilla tavoite ylitetään kirkkaasti, syyllistymättä silti kohtuuttomaan riskin kasvattamiseen. Se taas on tärkeätä, koska tällä saralla ei sovi leikkiä leikkejä, joissa pääomat olisivat uhattuina.

Poliittisesta muistista sanotaan, että se on lyhyt. Talousmuistilla näyttää olevan samanlainen taipumus. Arvioiden tekeminen vertaamalla vain edellisvuoteen tehdään hallaa niille, jotka haluaisivat oikeata, vertailukelpoista tietoa.

Tämän viikon vikatikki on HS Talouden uutisointi eläkesijoituksista. Keravalaisen eläkeläisen kirjoitus ei sitä ole, koska se perustuu HS:n taloustoimituksen antamaan tietoon, joka näin todistetusti on ohjannut jopa tottuneenkin lukijan väärille raiteille.

Kenen rahoilla saunotkaan itsesi teholle?

2010-10-24T15:58:00.006+03:00

Toimittaja Jussi Pullinen kirjoitti 23.10.2010 Helsingin Sanomien sekä paperi- että nettiversiossa laajat jutut Heinolan saunomiskilpailussa vakavasti loukkaantuneen henkilön toipumisesta. Sinänsä mielenkiintoisesta ja taatusti kansaa kiinnostavasta jutusta jäin kaipaamaan yhtä asiaa: kuka tämän kaiken maksaa?

Ainakin lasku lankeaa julkiselle terveydenhuollollemme ja sen kautta meille veronmaksajille. Pelkästään sairaalakuluissa puhutaan useista sadoista tuhansista euroista.

Myös eläkejärjestelmä saattaa joutua maksumieheksi. Jos tällainen onnettomuus johtaa työkyvyttömyyteen ja sitä kautta ennenaikaiseen eläköitymiseen, lasku saattaa muodostua todella suureksi ja sen maksavat muut palkansaajat ja yrittäjät. Niinpä jokainen maahanmuuttajabussikuski, joka ei välitä saunomisesta tuon taivaallista, tulee maksamaan eläkemaksussaan näitä kuluja.

Kirjoitin jo asiasta HS:n yleisönosastolle 24.10.2010 hieman tosikkomaisen kirjoituksen. Jatkan ihmettelyäni täällä journalismikritiikin suuntaan. Miksi maamme laatulehtiin luettava sanomalehti omistaa tälle aiheelle näinkin näyttävästi palstatilaa ja miksi se ei silti käsittele aihetta loppuun asti?

Tällä palstalla olen aiemminkin puhunut terveyden ja työssäjatkamisen yhteydestä. Onko järkeä nostaa sankariasemaan henkilöitä, jotka toiminnallaan pilaavat oman terveytensä ja aiheuttavat muille massiiviset kulut, kysyy päätoiminen tosikko, joka tuomitsee sinänsä hyvin tehdyn jutun Viikon vikatikiksi.

Älkää polttako itseänne saunassa! Älkää ainakaan muiden piikkiin.

Ei kannata pelätä tulevaisuutta

2010-10-14T15:36:00.006+03:00

Savon Sanomien verkkoversiossa ilmestyi 14.10.2010 klo 00.01 kirjailija Sirpa Kähkösen kolumni "Lokakuinen dance macabre kohti arvokasta eläkeikää". Kirjoitus on elävästi kirjoitettu kuvaus muutoksesta yksilön ja yhteiskunnan suhteissa menneinä vuosikymmeninä.

Kolumninsa loppupuolella kirjailija Kähkönen kirjoittaa "Minun sukupolveni elää siinä suuressa varmuudessa, että eläkkeitä ei tunneta siinä vaiheessa kun me ehdimme vanhuuteen. Ranskassa asuva ystäväni on onnellinen siitä, että hänellä on pala maata, jolla kasvattaa ruokansa sitten kun hän ei enää jaksa tehdä työtä."

En tiedä mihin tuo varmuus perustuu, mutta minä joudun kyllä hieman horjuttamaan sitä. Suomalainen lakisääteinen eläketurva on vakaalla pohjalla ja sitä on viimeistelty viime vuosina nimenomaan tulevaisuuden eläkeläisten aseman turvaamiseksi.

Peruselementtejä kestävyyden rakentamisessa ovat ajoissa aloitettu rahastointi, näin syntyneiden rahastojen tuotto sekä vakaa, ennakoitavissa oleva ja keskeisten työmarkkinaosapuolten kanssa sovittu työeläkemaksutaso. Myös eläke-etuisuuksien sisältöä on jouduttu muuttamaan ajatellen pitkän aikavälin kestävyyttä.

Kaikki kestävyyslaskelmat tähtäävät vähintään vuoteen 2050, monet vuoteen 2075. Työeläkejärjestelmän kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata.

Esimerkiksi paljon puhuttu elinaikakerroin luotiin ratkaisuksi sitä varten, että tulevaisuudessa ihmiset elävät huomattavasti nykyistä pitempään. Tällekin "lisäajalle" löydettiin eläkkeiden rahoituksen turvannut malli.

Koska maassamme on lakisääteinen etuusperusteinen eläkejärjestelmä, kansalaisten - myös kirjailijoiden - on syytä seurata tarkalla silmällä, etteivät annetut lupaukset ole tyhjän päällä. On kuitenkin lohdullista tietää, että nykytiedon valossa järjestelmämme kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Väite, ettei tulevaisuudessa enää ole eläkkeitä, on aika ajoin esitetty ja joskus eräiltä tahoilta ruokittukin uhkakuva, jonka varjolla on kaupattu monenlaista lisäturvaa. Ennen kuin niihin tarttuu, kannattaa ottaa selvää, onko uhkakuva todellinen. Voin vakuuttaa, ettei ole.

Nostan hattua kirjailijalle, joka rohkenee kirjoittaa eläketurvasta. Siksi valitsenkin varsin pitkin hampain tämän osan kolumnista viikon vikatikiksi. Sen teen vain siksi, että se vahvistaa väärää mielikuvaa ja synnyttää turhia pelkoja. Peltotilkun viljelyyn voi kyllä paneutua vaikkapa ihan omaksi huvikseen. Tulevaisuuden eläketurva ei ole kuitenkaan siitä kiinni.

Yrittäjänkään eläke ei kartu itsestään

2010-10-07T10:34:00.003+03:00

Kansan Uutisten verkkolehdessä on 2.10.2010 klo 6.00 julkaistu juttu "Ketolan leipä tulee maton raidoista". Siinä kuvataan elävästi ja myönteiseen sävyyn yrittäjän arkea ja siihen liittyviä pulmia.

Artikkelissa todetaan sitten: " Myös eläkejärjestelmä kaipaa korjaamista. - saisimme vaimon kanssa varmaan 600-700 euroa kuussa eläkettä, kun olemme maksaneet yhteisesti 5000 - 6000 euron eläkemaksuja vuodessa".

Katsotaanpa ongelmaa tarkemmin. Kun yrittäjän eläkemaksu on 21,2%-22,4%, yrittäjäpariskunta on siis arvioinut tämän hetkisiksi yhteisiksi ansiokseen noin 25000-30000 euroa vuodessa eli 2000 - 3000 euroa kuussa. Yhtä henkilöä kohti tästä tulee vain 1000 -1500 euroa.

Yrittäjien työtuloksihan olisi vahvistettava se palkka, joka olisi kohtuudella maksettava, jos hänen olisi palkkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö tai se korvaus, joka keskimäärin vastaa hänen työtään. Olisikohan nuo edellämainitut summat hieman alakanttiin arvioituja?

Yrittäjällä kuukausieläke on suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon eläkemaksua on tullut maksettua. Mitä pienemmäksi arvioi omat tulonsa, sitä pienemmäksi jää eläke.

Kansan Uutisten jutussa yrittäjä jatkaa: " Sen sijaan, että maksaisi enemmän, kannattaa sijoittaa vaikkapa asunto-osakkeeseen. - monet yrittäjät tekevät niin."

Jokainen sijoitusasioita seuraava tietää, että yhteen sijoituskohteeseen rahansa laittaminen on aina riski. Jopa asuntojen hinnat muuttuvat. Etuusperusteinen eläke, mitä YEL -eläkekin on, sen sijaan antaa loppuelämäksi juuri sen eläkkeen, mikä on luvattukin.

Yrittäjien asemassa on varmasti kosolti korjattavaa, mutta eläkejärjestelmän osalta helpoimmin korjauksen tekee itse yrittäjä nostamalla arviotaan omasta ansiostaan lähemmäs todellisuutta. Se kannattaa tehdä ajoissa, ettei tarvitse sitten eläkepäivinään katua vikatikkiä, joka olisi saanut jäädä tekemättä.

Taas uusi salaliittoteoria

2010-10-01T12:13:00.005+03:00

Keskisuomalainen -lehden mielipidekirjoituksissa 1.10.2010 on jyväskyläläisen Yrjö Jaatisen kirjoitus "Onko tulossa uusia eläkeleikkauksia?". Tässä hän kirjoittaa muun muassa: " Näppärä eläkeleikkaus toteutettiin vuodesta 1985 alkaen, kun siirryttiin tarkistamaan eläkkeitä vain kerran vuodessa. Tarkistus tapahtuu vuosittain kolmannen vuosineljänneksen keskiarvoilla, joiden antama tulos toteutuu eläkkeen saajalle seuraavan vuoden alusta. Kun palkankorotukset enenevästi keskittyvät vuoden viimeiselle neljännekselle, siirtyy niistä johtuva eläkkeen tarkistus kokonaista vuotta myöhemmäksi."

Tuossa kirjoituksessa on kyllä muuten faktat kohdallaan, mutta ajatus sellaisesta eläkeläisten päänmenoksi tehdystä salaliitosta, jossa oltaisiin taktikoitu indeksin määräytymiskaudella ja palkkojen korotusvaiheella, on mielikuvituksen tuotetta.

Muutokset eläkkeissä tapahtuvat aina vuoden alusta. Siksi tarkistus toteutetaan sitä lähinnä olevan neljänneksen lopussa, eli siksi on valittu tuo vuoden kolmas neljännes. Jos näin ei tehtäisi, eläkkeiden korotus lykkääntyisi seuraavan vuoden puolelle.

Mitä palkankorotusten ajankohtaan tulee, tilanne muuttuu koko ajan. Viime keväänä tehtiin lukuisia sopimuksia, samoin on tehty alkusyksystä ja viimeksi aivan muutamia päiviä sitten. Palkankorotukset tulevat tässä sopimusalakohtaisessa järjestelmässä miten sattuu ja milloin sattuu. Mitään yhtenäisyyttä niissä ei ole.

Eläkepoliittinen keskustelu on aina paikallaan. Jotta suurimmilta ylilyönneiltä vältyttäisiin, joudun muistuttamaan faktoista. Siksi Yrjö Jaatisen kirjoitus Keskisuomalaisessa on tämän Viikon vikatikki.

Nykyinen vai tuleva?

2010-09-23T21:26:00.004+03:00

Taloussanomat kirjoitti 22.9.2010:"Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n alueella asuvien ja työskentelevien olisi säästettävä yhteensä 1900 miljardia euroa vuodessa lisää, jotta nämä voisivat nauttia eläkkeistä, jotka turvaisivat nykyisen elintason. Näin kertoo talouslehti Financial Times"

Saattaa olla, että huoli on aiheellinen, mutta itse juttu on epätarkka.

Itse asiassa tutkimuksessa kysyttiin, mikä määrä tarvittaisiin, jotta ”if they hope to retire with pensions that will maintain their standard of living”; siis elintaso suhteessa ennen eläkkeelle jääntiä olevaan elintasoon, joka kaiken järjen mukaan on varsinkin nuorilla paljon nykyistä elintasoa korkeampi.

Asian vahvistaa FT jutussaan: ”to put aside … more each year to achieve 70 % of pre-retirement income”.

Saattaa vaikuttaa saivartelulta, mutta euroiksi muutettuna kysymys on ainakin EU-tasolla sadoista miljardeista euroista! Siksi valitsen tämän epätarkkuuden Viikon Vikatikiksi. Erehtyä voi maljardeilla mutta ei sadoilla:)

Eläkejärjestely on yleensä sama kuin irtisanominen

2010-09-17T13:46:00.003+03:00

Kauppalehti/Reuters uutisoi 16.9.2010 klo 19.02 varsin normaalisti, että "Helsingissä kurssit piristyivät plussalle". Osana artikkelia todettiin erään pörssiyhtiön irtisanovan 46 henkiköä. Juttu jatkuu: "Lisäksi parikymmentä työntekijää joutuu eläkejärjestelyihin..."

En tunne kyseisen yhtiön eläkekäytäntöä, mutta yleensä kyseisillä järjestelyillä tarkoitetaan ihan tavallisia irtisanomisia, jotka vain kohdistuvat vähän vanhempiin työntekijöihin, joilla on 500 työttömyyspäivän jälkeen oikeus siirtyä joko työttömyyseläkkeelle tai jatkaa niin sanotuilla lisäpäivillä. Eläkkeelle kyseiset henkilöt pääsevät noin kahden vuoden päästä, jos ovat 40 -luvulla syntyneitä, nuoremmat vasta myöhemmin, kun täyttävät 62 vuotta.

Ihmisellä on tapana kaunistella ikäviä asioita, jotta ne eivät tuntuisi niin pahalta. Siksi puhutaan eläkejärjestelyistä vaikka tarkoitetaan aivan tavallista irtisanomista.

En tuomitse toimittajaa enkä lehteä, jotka ovat liikkeellä yhtiön tiedotteen varassa. Pidän vain itse ilmaisua "eläkejärjestelyin" Viikon Vikatikkinä.

Tulisiko jokaisen olla oman onnensa seppä?

2010-09-08T14:38:00.004+03:00

On kohottavaa saada tietoa maailmalta. Myös sieltä tulvivat ohjeet piristävät mieltä, kunhan pitää mielessä, missä mielessä ohjeita meille tarjotaan. Sitten ovat vielä sellaiset, jotka kirjoittavat, mitä sattuu.

Maaseudun Tulevaisuuden Uutistausta -palstalla kirjoitti Lontoolaisessa pankissa työskentelevä Elina Lepomäki 1.9.2010 muun muassa "Jotta eläkejärjestelmä muuttuisi enemmän vastuulliseksi säästämiseksi ja paremmin ennakoitavaksi, tulisi eläkejärjestelmä eristää poliittisesta päätöksenteosta ja kansalaisille antaa mahdollisuus vastata omasta eläketurvastaan."

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Lontoon suunnasta tätä esitetään. Myös yliopistomaailmasta tuli pari vuotta sitten vastaavanlainen puheenvuoro.

Tämä on puhdasoppinen linja, jossa luovutaan vakuutusmuotoisesta eläkejärjestelmästä. Siinä jokainen on oman onnensa seppä ja säästää niin paljon kuin haluaa. Se merkitsisi yhteiskunnan palautumista esibismarckilaiseen aikaan ja johtaisi aikaa myöten massiiviseen eläkeläisväestön köyhtymiseen. Läheskään kaikki kansalaiset eivät varautuisi omaehtoisesti eläkevuosiinsa vaan jäisivät sosiaalitukien varaan.

Suomessa yrittäjien eläkejärjestelmä on perustunut yrittäjän itsensä ilmoittamaan tuloon. Vaikka yrittäjät ovat valveutunutta väkeä, aivan liian moni ottaa pienimmän mahdollisen maksun ja häämmästyy, kun saakin sitten vain pienen eläkkeen. Näin kävisi varmasti muissakin väestöryhmissä, jos valinta olisi vapaa.

Ihmiselämässä suurin taloudellinen riski on elää vanhaksi. Siksi se on vakuutettava myös kunnolla. Lakisääteinen eläkevakuutus pakottaa meidät itse kunkin panemaan kollektiiviseen sukanvarteen riittävästi, jotta euroja olisi vielä viimeisinä eläkepäivinäkin.

Vaatimus eläkejärjestelmän eristämisestä poliittisesta päätöksenteosta on Suomeen osoitettuna mielenkiintoinen, koska täällä monet poliitikot vaativat itse asiassa päinvastaista. Täällähän eläkeasiat on totuttu sopimaan kolmikantaisesti yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja juuri se on tuonut järjestelmään vakautta.

Elina Lepomäen kirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa on virkistävä kaikessa toisinajattelussaan. Lähtökohta on kuitenkin sen verran pielessä, että juttu on väkisinkin Viikon Vikatikki.

Oikea asia, väärä otsikko

2010-08-30T13:29:00.003+03:00

Uusi Suomi kirjoittaa 30.8.2010 klo 10.19 tärkeästä asiasta, työeläkeotteen tarkistamisesta ja väärien tietojen korjaamisesta. Juttu on kuitenkin otsikoitu: " Eläkeläinen, älä tee tätä kallista virhettä".

Viesti työeläkeotteen tarkistamisesta ja mahdollisten virheiden korjaamisesta on kohdistettu työssäoleville ihmisille. Jos asiassa herää vasta eläkkeellä ollessaan, on jo myöhässä.

Uutisoinnin seurauksena olemme saaneet vastaanottaa eläkeläisten hätääntyneitä soittoja. Näiltä olisi vältytty, jos otsikko olisi jutun mukainen. Siksi valitsen jo näin alkuviikosta Uuden Suomen jutun Viikon Vikatikiksi.

Eläköön se suuri ero!

2010-08-26T14:54:00.006+03:00

Löysin Kauppalehdestä hyvin kirjoitetun ja reippaanoloisen blogin Metrossanukkuja . Koska julkisissa liikkumisvälineissä torkkuminen innostaa myös tämän kirjoittajaa, luin 20.8.2010 klo 09.58 ilmestyneen Olli Herralan kirjoituksen.

Herrala kirjoittaa muun ohessa: "Suomen ja Saksan tilanne on väestön ikääntymisessä samankaltainen. Saksassa eläkeikää on jo nostettu 65 vuodesta 67 vuoteen. Tämän pitäisi olla puhdasta matematiikkaa: koska rahoittaja karkaa eläkkeelle lähivuosina, pitää nykyisten työntekijöiden jaksaa ja jatkaa pidempään. Terästä selkärankaan, kuuluu vähän kokeneemman väen ohje"

Puuttumatta eläkeikärajakysymykseen, johon puuttujia on muutenkin riittävästi, kiinnitän huomiota Suomen ja Saksan tilanteen eroon. Suomessa on käytössä osittain rahastoiva eläkejärjestelmä, Saksassa ei. Siellä maksuja kerätään juuri sen verran kuin kulloinkin eläkkeiden maksuun tarvitaan.

Tähän asti Saksa on ollut vahvoilla. Maksut ovat olleet pienemmät, koska maksajia on ollut paljon ja edunsaajia vähän. Nyt tilanne alkaa muuttua päinvastaiseksi. Siksi siellä on nostettava eläkeikää.

Meillä ikääntymiskehitykseen on varauduttu maksamalla suurempaa eläkemaksua kuin olisi ollut tarpeen eläkkeiden maksua varten. Olemme säästäneet pahan päivän varalle ja kun se paha päivä nyt on ovella, olemme vahvemmilla kuin saksalaiset.

Siitä, olemmeko varautuneet riittävästi, voidaan olla eri mieltä. On kuitenkin selvä, että ilman osittaista rahastointiamme nostaisimme taatusti eläkeikäämme ja reippaasti. Toinen vaihtoehto olisi tietysti eläke-etujen leikkaaminen.

Vaikka Metrossanukkkujan blogi muuten on lukemisen arvoinen, se on Viikon Vikatikki, koska se ei huomioi Suomen ja Saksan eläkejärjestelmien eroa.

Aikovatko eläkeläiset ryhtyä työnantajiksi?

2010-08-23T14:48:00.003+03:00

Olen pyrkinyt tietoisesti välttämään eräitten eläkepoliittisten sivustojen kommentointia tällä palstalla, koska näiden sivustojen ylläpitäjät nimenomaan toivovat, että jotkut heidän juttuihinsa puuttuisivat ja näin syntyisi julkisuutta heidän väärinkäsityksillensä. Poikkean nyt tästä pyrkimyksestäni, koska yksi periaatteellinen asia vaatii selventämistä.

Elakekapina -sivustolla pyydetään kysymään kansanedustajaehdokkailta mm. seuraavaa: "Tiedätkö, että taitettu indeksi syö koko ajan työeläkkeesi reaaliarvoa eli ostovoimaa ja sitä enemmän mitä kauemmin olet ollut eläkkeellä. Kun palkat vuosina 1996-2009 nousivat 67 %, jäi työeläkkeiden nousu 33 %:in, mikä ero heijastuu ostovoimassa."

Ottamatta nyt kantaa siihen, mikä indeksi on paras indeksi, voidaan reippaasti sanoa, että palkkojen ja eläkkeiden keskinäisellä kehityksellä on merkitystä vain, jos eläkeläinen aikoo palkata jonkun töihinsä. Jos näin on, saa nyt vähemmän työtunteja kuin vuonna 1996.

Jos aikoo ostaa tavaroita tai palveluita, pitäisi verrata eläkkeiden kehitystä hintaindekseihin. Näin ei näissä kirjoituksissa tehdä, koska tällainen vertailu osoittaisi eläkkeiden ostovoiman kasvaneen.

Koska olen kaikkea puolitotuuksilla puhumista vastaan, nostan edellämainitun kirjoituksen Viikon Vikatikiksi silläkin uhalla, että joku käy lukemassa koko kirjoituksen, mihin ei kuitenkaan ole aihetta. Sen voin vakuuttaa.

Kateus voi viedä eläkkeetkin

2010-08-13T11:09:00.007+03:00

Joskus ilmestyy kuin tyhjästä Ruokolahdelle leijona, joskus karkaa Liekki-sonni tai strutsilauma, tai voipa olla niinkin, että kesällä on lämmin. Kun näin käy, kesämedia viilliintyy. Tänä kesänä näin näyttää käyneen myös alunperin kai Turun Sanomien uutiselle 40 eläkeläisen muuttamisesta Marokkoon.

Lehtihenkilöt ovat rientäneet ihmettelemään ilmiötä laajemminkin. Iltalehti kirjoitti koko sivun yli ulottuvalla otsikossan 12.8.2010 "Eläkeläisen karkaavat maailmalle". Tosiasiassa ulkomaille muuttaneiden suhteellinen osuus eläkeläisistä on pikemminkin laskemassa kuin nousemassa. Lisäksi, kuten IL:n jutusta käy hyvin ilmi, suureen osaan muutosta löytyy luonnollisia selityksiä.

Ruotsissa asuvista liki 50 000 eläkeläisestä valtaosa on tehnyt pitkän päivätyön myös naapurimaassamme ja juurtunut sinne asumaan. Noin 500 Virossa asuvasta ja noin 30 Chileen muuttaneista ainakin osa on muuttanut vanhaan kotimaahansa työvuosiensa jälkeen.

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kirjoittaa kolumnissaan 13.8.2010 klo 00.01 muun muassa: "Eläkerahat vilkastuttavat kohdemaan taloutta. Kansainväliset sopimukset rajaavat. Silti tuntuisi perustellulta, että pysyvästi ulkomailla asuville ei lähetettäisi eläkkeitä. Pitääkö sosiaaliturvan valua ulkomaille?"

Kannanoton reippautta joutuu väkisinkin hämmästelemään. Työeläkehän on tunnetusti jatkopalkkaa, joka on vahvasti suojattu omaisuuden tavoin. Sen riistäminen vaatii varsin suurta määräenemmistöä eduskunnassa.

Ajatellaanpas eteenpäin. Mitäs me tehdään näille Ruotsissa päivätyönsä tehneille, jotka nauttivat eläkettään Suomessa? Entäs EU-herroille, jotka palaavat eläkepäivikseen kotikonnuilleen. Kielletäänkös heiltäkin eläkkeet?

Nuo kirjoituksessa mainitut kansainväliset sopimukset on tehty nimenomaan turvaamaan eläkkeiden siirtyminen maasta toiseen. Tällä edistetään myös työvoiman liikkuvuutta, kun työpaikkaa hakiessaan ei tarvitse miettiä sitä, saako työstä kertyvän eläkkeen itselleen.

Jos päätoimittaja Mervolan ajatusta noudatettaisiin johdonmukaisesti, oltaisiin vaikeuksissa myös silloin, koska kotimaassamme asuvat eläkeläisetkään eivät tyydy vilkastuttamaan kotimaansa taloutta, vaan reissaavat sinne tänne ja osa laittaa vielä osan eläkkeestään säästöönkin. Pitäiskö näiltäkin otta eläkkeet pois?

Suomessa on niin hyvä työeläkejärjestelmä, että se sallii monenlaisia elämänvalintoja työuran jälkeen. Osalla uuteen elämänvaiheeseen kuuluu asuinpaikan vaihtaminen joko kotimaassa tai muualla. Miksi sitä tulisi estää tai kadehtia? Eläkkeen saadakseen nämä seniorit ovat tehneet pitkän päivätyön ja eläkkeensä siinä mielessä ansainneet.

Olkoon siis päätoimittaja Mervolan kolumni tämän Viikon Vikatikki.

Norjin mielin Norjaan mielin?

2010-08-06T12:34:00.002+03:00

UP:n toimittaja Birgitta Suorsa on tehnyt hyvän jutun Norjan työeläkeuudistuksesta. Se on julkaistu useissa lehdissä, muun muassa Kansan Uutisten Verkkolehdessä 4.8.2010 klo 10.45. Kirjoitus sisältää tärkeätä informaatiota niille, jotka ovat olleet tai tulevat olemaan Norjassa töissä.

Olennaista on huomata, että vaikka Norjakin nyt siirtyy joustavaan eläkeikään, ikärajoina peräti 62-75 vuotta, ei suomalaisen kannata välttämättä rientää nostamaan Norjan eläkettään heti 62 vuotiaana. Se saattaa nimittäin pienentää eläkekertymää kotimaassa. Yleensä kannattaa odottaa siihen saakka, että on jäänyt eläkkeelle myös täällä.

Tähän Birgitta Suorsan asialliseen infoon oli tullut 4.8.2010 vain yksi kommentti nimimerkiltä Kake, joka viestitti: " Jos ei itse enää sinne tässä elämässä kerkiä hommiin niin ainakin voi sitten hyvillä mielin pistää jälkipolven asialle ihan oikeaan hyvinvointivaltioon kerrankin!"

Noinhan voi aivan hyvin tuumata. Kun siellä on aikaa tienata eläkettä 75 ikävuoteen saakka, meillä aika monella on vielä aikaa kartuttaa omaa eläkettämme senkin jälkeen, kun kotoinen 68 vuoden ikärajamme tulee vastaan. Norja avaa yläikärajallaan tietä muille maille, joiden lienee kuitenkin pakko tulla perässä.

Viittaus hyvinvointivaltioonkin on oikeaan osunut. Norjahan on sellainen tunnetusti. Eläkeiän suhteen se kuitenkin tulee Suomemme perässä. Meillähän joustavaan ikään siirryttiin jo vuonna 2005 ja päätökset tehtiin vuosituhannen alkuvuosina.

Yksi syy siihen, miksi Norjalla on mahdollisuus tehdä tällainen uudistus on heidän valtava rahastointinsa, joka on ollut mahdollista öljyvarojen turvin. Rahastot ottavat myös enemmän riskiä kuin meillä. Osakkeiden osuus on jo nyt suuri ja sitä ollaan kasvattamassa.

Jokaisen maan eläkejärjestelmässä on piirteitä, joista sopii ottaa opiksi. Niistä ei voi kuitenkaan siirtää yhtä yksityiskohtaa toiseen maahan. On otettava huomioon kokonaisuus.

Pisteet Norjalle, jos se tällä uudistuksellaan menestyy. Yhtään enempää hyvinvointivaltio se ei kuitenkaan tämänkään jälkeen ole kuin Suomi jo on. Voi olla, että mekin joudumme nostamaan joustavan eläkeikämme ylärajaa ja voi olla, että mekin joudumme ottamaan rahastoillamme enemmän riskiä. Molemmat ovat pohdinnan alla.

Valitsen Viikon Vikatikiksi nimimerkki Kaken mielipiteen siitä syystä, että hän innostuu Norjan eläkeuudistuksesta liikaa. Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan, vaikka se puoli ehkä vuonojen massa kunnossa olisikin:)

Kesäneuvoja netin käyttäjille

2010-06-28T22:53:00.006+03:00

Eräät harvoista lukijoistani ovat kiinnittäneet huomionsa siihen, että blogini kautta pääsee etenemään muihin blogeihin, jotka eivät ole työeläkeasiaa ollenkaan. Havainto on oikea. Tämä Googlen tarjoama blogialusta toimii pohjana varsin monenlaisille toimijoille, joista vain harvat paneutuvat riittävällä vakavuudella eläkkeisiin.

Eräs lukijani väitti päätyneensä blogiin, jossa eläkejärjestelmän kestävyyttä ratkottiin varsin konkreettisilla, sanoisinko toimintalähtöisillä metodeilla. Tämänkin uskon, sillä läheskään kaikki netissäkään eivät tyydy olemaan asiasta vain yleisellä tasolla huolissaan, vaan rientävät antamaan varsin yksityiskohtaista neuvontaa asiasssa.

Jotta mahdolliset lukijani tulevaisuudessa tietäisivät, mitkä ovat oikeita eläkesivustoja ja mitkä liittyvät muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, annan muutaman käytännönläheisen neuvon.

Me kannamme syvää huolta eläkejärjestelmän kestävyydestä ja tulevaisuudesta, joten pidämme myös syntyvyyden lisääntymistä toivottavana. Emme kuitenkaan anna asiaanliittyvää neuvontaa. Jos siis päädyt näkemään sellaista, et liene sivuillamme.

Olemme tunnettuja siitä, että kielenkäyttömme on hieman arjelle ja puhekielelle vierasta, joten emme käytä teksteissämme esimerkiksi sukupuolielinten nimiä emmekä millään kielellä kehoita niiden käyttöön. Jos siis tapaat sellaista, et ole enää Viikon vikatikki -blogissani.

Työeläkejärjestelmän edustajat esiintyvät, jos yleensä esiintyvät, varsin lämpimästi pukeutuneina (johtuneeko ilmastoinnistamme). Jos siis näytölläsi alkaa esiintyä vähäpukeisia henkilöitä tai esiintyjiltä puuttuvat vaatteet tyystin, on hyvin luultavaa, ettei sivusto liity juurikaan maamme eläkejärjestelmään.

Näillä perusohjeilla varustettuna selviää jo varsin pitkälle, näin kesälläkin:)

Niille, jotka tähän loppuun kaipaavat vakavaa sanomaa, sanon, että suhtaudumme, ja myös itse suhtaudun, kielteisesti kaikkeen laittomaan ja epäeettiseen toimintaan, myös sähköisessä maailmassamme.

Tämän Viikon vikatikki olkoon itsekriittisesti se, etten ole aiemmin varoittanut blogini vaaroista. Täältä saattaa päätyä tuntemattomille teille, joista parhaiten selviää palaamalla tänne blogiini takaisin.

Hyvää kesää mahdollisille lukijoilleni! Palaan asiaan vasta elokuun alussa, ellei tapahdu jotain ihan ihmeellistä. Pyydänkin kunnioittavasti maamme mediaväkeä kirjoittamaan ja puhumaan kesälomani aikana kansalaisten kannalta tärkeistä eläkeasioista oikein ja ilman virheitä:)

Mikä ihmeen eläke?

2010-06-23T12:06:00.004+03:00

Taloussanomat uutisoi 23.6.2010 klo 6.01 tärkeästä asiasta otsikolla "Pankki syö taas eläkesäästösi". Tiia Kyynäräisen juttu on hyvin koostettu ja informatiivinen. Suosittelen sitä lämpimästi! Sen ainoa puute on se, että siinä puhutaan eläkkeestä.

Yksityiset eläkevakuutukset ja pitkäaikaissäästämissopimukset yhdistetään useasti eläkkeisiin, vaikka useimmat kuluttajille tarjotut säästämismallit eivät ole eläkettä nähneetkään. Nämä niin sanotut eläkkeet maksetaan muutaman vuoden aikana ensimmäisinä eläkevuosina eikä niistä ole turvaksi silloin, kun useimpien suurimmat tarpeet alkavat terveyden heikentyessä todellisina vanhuusvuosina.

Useimmat eläkevakuutukset eivät ole eläkkeitä eikä vakuutuksia. Ne ovat säästösopimuksia, joiden päätavoite on niiden tarjoajan rikastuttaminen. Tämä puoli käy hyvin esillle myös nyt puheena olevassa Taloussanomien artikkelissa. Jokainen saa tehdä rahoillaan, mitä haluaa. Ketään ei saisi kuitenkaan houkutella väärillä mielikuvilla ja lupauksilla.

Euroopan Unionin piirissä käydään parasta aikaa keskustelua siitä, onko oikein puhua eläkkeistä silloin, kun tarkoitetaan itse asiassa aivan muuta. Selkeyden vuoksi pelisääntöjä tarvittaisiinkin.

Tämän Viikon vikatikki on siis eläke-sanan väärinkäyttö yleisesti. Taloussanomien artikkeli oli vain esimerkki, joka nyt sattui kohdalle.

Onko työeläkejohto veljensä vartija?

2010-06-17T15:43:00.010+03:00

Useissa viikkojulkaisujen nettiversioissa, muun muassa Viikko-Hämeessä, Viikko-Pohjois-Karjalassa ja Viikko-Vapaudessa julkaistaan kansanedustaja Jouko Skinnarin vauhdikasta ja mukaansa tempaavasti kirjoitettua blogia. Elävää tekstiä on ilo lukea. Tällä kertaa mukaan oli sattunut kuitenkin sammakko, joka on syytä heti ottaa hengiltä, ovat eläintensuojelijat siitä mitä mieltä tahansa.

Skinnari kertoo blogissaan Keskustan ja Kokoomuksen puoluekokouksista. Kokoomuksen puoluekokouksesta hän kertoo: " Kokoomuksen senioriporukka pari vuotta sitten vaati parempaa eläkeindeksiä, koska eläke alenee liikaa 10 vuodessa. Halusivat tavata minutkin SDP:n eläkkeensaajafoorumin puheenjohtajana. Tapaaminen peruttiin. Katainen oli pannut seniorit järjestykseen työeläkeyhtiöiden johdon vaatimusten mukaisesti."

Haloo, ihanko totta? Keneltä kuulit? Onpa erikoista! Haluaisin itsekin tavata sen työeläkeyhtiön johtajan, jolla olisi aikaa ja mielenkiintoa seurata sitä, ketä kukakin tapaa ja ryhtyä vielä asian suhteen toimenpiteisiin. Mielenkiintoinen on myös näkemys, että maamme valtiovarainministeri olisi tässä hommassa juoksupoikana mukana.

Työeläkejärjestelmää voi syyttää monesta asiasta, muun muassa säännöllisestä eläkkeiden maksamisesta yli miljoonalle eläkeläiselle, mutta ihmisten kokoontumisvapauteen se ei puutu. Voin taata, että sen puolesta saa tavata niin monta kokoomussenioria kuin haluaa.

Kansanedustaja Jouko Skinnarin vauhdikkaaksi laaditussa kolumnissa oli tämä selkeä ylilyönti ja väärä väite, josta viaton lukija saattaa saada virheellisen käsityksen tapahtumainkulusta. Siksi se on tämänkertainen Viikon vikatikki.

Kopioiden halvemmalla

2010-06-10T08:37:00.010+03:00

Luen ahkerasti yleisönosastoja. Niissä näkyy aktiivisten kansalaisten kanta. Näitä palstoja käytetään myös systemaattiseen sumutukseen. Parhaiten tämä näkyy monistettujen yleisönosastokirjoitusten ilmestymisenä samanaikaisesti ympäri maatamme.

Keskisuomalainen julkaisi 31.5. kirjoituksen, joka julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa 3.6. sanasta sanaan kopioituna, vain otsake oli hieman muuttunut. Ja kirjoittaja oli sama kunnanvaltuutettu, joka näitä kirjoituksia levittää uutterasti. Hänellä on siihen oikeus, mutta onko lehdillä velvollisuus julkaista samaa soopaa vain siitä syystä, että niille sellainen kirjoitus on lähetetty.

Kirjoitusten keskeinen sisältö on, että eläkerahastojen tuotto tai siitä osa tulisi jakaa nyt eläkkeellä oleville indeksiä muuttamalla. Entäpä, jos niin olisi tehty vaikkapa vuonna 1997, kun nykymuotoinen sijoitustoiminta työeläkeyhtiöissä alkoi? Olisiko meillä nyt 135 miljardia vai esimerkiksi 50 miljardia tulevia eläkkeitä varten? Ja mitä merkitsisi, jos olisikin se 50 miljardia?

Se tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa eläkkeitä ei olisi varaa maksaa tai maksujen taso jouduttaisiin nostamaan sellaiselle tasolle, jota kansantalous ei kestäisi. Tai, tottakai kestäisi, jos tuottavuuden nousu olisi aivan tolkuttoman korkea. Tämä taas polttaisi loppuun ne vähätkin työntekijät, jotka eläkemaksuja enää maksaisivat.

Yleinen varoitus on: jos joku kertoo teille yksinkertaisen konstin, jolla eläkejärjestelmää vaarantamatta parannetaan eläkkeitä, älkää uskoko. Teitä huijataan.

Tämän viikon vikatikki ei ole itse kirjoitus, vaan se, että lehdet julkaisevat surutta samansisältöisiä yleisönosastokirjoituksia. Miksi muka jonkun lappilaisen lehden pitäisi julkaista jonkun eteläsuomalaisen kunnanvaltuutetun juttu, joka juuri on julkaistu jossain itäsuomalaisessa aviisissa sellaisenaan. En ymmärrä. Siksi se on Viikon vikatikki.

Faktojen pohjalta metsikköön

2010-06-03T09:20:00.004+03:00

Taloussanomat kirjoitti 31.5.2010 klo 15.41 otsikolla "Kansaneläke on vieläkin alle 300 euroa". Jopas jotakin, ajattelin sen nähtyäni. Maailmassa näyttää taas tapahtuvan jotain sellaista, josta minulle ei ole kerrottu mitään.

Kun lukee vähän pidemmälle, huomaa, että kyseessä onkin maksettujen eläkkeiden keskiarvo, jonka suuruuteen vaikuttavat kovin monet tekijät. Kansaneläkkeen määrähän pienenee sitä mukaa, kun työeläke kasvaa. Pieni kansaneläke on siis hyvä uutinen. Se kertoo, että käteen jäävä eläke on kasvanut.

Otsaketta seuraava juttu on asiallinen kooste todennäköisesti Kelalta saaduista tiedoista. Valitettavaa on kuitenkin, että juttu kuten otsakekin jättävät lukijan syvän epätietoisuuden tilaan, koska siinä ei kerrota, miksi asiat ovat juuri näin.

Kun jutussa, aivan oikein, kerrotaan, että suurin keskimääräinen eläke on työkyvyttömyyseläkkeen saajilla, se tarkoittaa, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat pienempiä kuin vanhuuseläkkeet. Kun taas kerrotaan, että työttömyyseläkekeläiset saivat keskimäärin pienintä kansaneläkettä, se merkitsee, että työttömyyseläkkeet ovat huomattavasti suurempia kuin työkyvyttömyyseläkkeet keskimäärin.

Jutun faktoista olisi voinut saada aikaan myös todella mielenkiintoisen yhteiskunnallisen keskustelun. Luvuthan herättävät monta lisäkysymystä.

Esimerkiksi: Onko oikein, että työttömyyden kautta eläkkeelle päätyvät saavat paremman eläketurvan kuin työkyvyttömyyden kautta eläkkeelle joutuvat? Olisko siinä jutun juurta?

Tai: Eikö jo sen vuoksi, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat niin paljon pienempiä kuin muut eläkkeet, meidän tulisi tehdä kaikkemme, jotta mahdollisimman harva joutuisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Totuus on nimittäin se, että monet puhuvat työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemisestä mutta ne, jotka tietävät enemmän, puhuvat joutumisesta.

Taloussanomien juttu päätyy viikon vikatikiksi siksi, että se aivan oikeiden faktojen pohjalta johdattaa lukijansa harhaan eikä käytä niitä jumalaisia mahdollisuuksia, jota sillä olisi ollut kohota normijuttujen yläpuolelle. Siksi se on Viikon vikatikki.

Säästöpankkiaatekin voi erehtyä

2010-05-26T13:35:00.008+03:00

Tämän viikon vikatikistä ei tullut suurtakaan kilpailua sen jälkeen, kun eri puolilta verkkoa oli houkuteltu viattomia kansalaisia Säästöpankin sivuille saamaan eläkevalistusta. Ja mitä kansalainen saa sieltä lukea? No vaikkapa, että "Tosiasia on, ettei lakisääteinen eläke ole suuren suuri. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nyt 30 -vuotias työntekijä saa aikanaan arviolta noin puolet nykyisistä nettotuloistaan." Arvaatte varmaan, että ratkaisuksi tähän pulmaan löytyy erilaista säästämistä.

Selvä! Otetaanpas ihan rauhallisesti. Siis 30 -vuotias ja nykyiset nettotulot? Eivätkö Säästöpankin mahdolliset asiakkaat pääsekään nauttimaan meidän muiden saamasta palkkojen reaalisesta kasvusta? Taitavat hurjapäisimmät ekonomistit laskea, että 30 vuodessa palkkojen realiarvo yli puolitoistakertaistuu. Jäävätkö Säästöpankin asiakkaat tästä paitsi?

Vai, väittääkö säästöpankkiväki siis, että lakisääteinen eläketurva antaa vain 25 prosentin tason sen aikaisesta nettotulosta, kun nyt 30 -vuotias yli 30 vuoden jälkeen jää eläkkeelle? Vai väittääkö säästöpankkiväki, että eläke määräytyisi jotenkin nykyisen tulotason mukaan? Ja mitäs säästöpankkiväki sanoo, jos nyt 30 -vuotias innostuukin etenemään urallaan ihan toisille palkoille?

Tässä kritisoitu kansanvalistus ei ole ainoa lajissaan. Myös monet muut markkinamiehet luovat kohtalonuskoista suhtautumista omaan elämään ja eläkkeeseen. Ikäänkuin ihmisen omalla toiminnalla ei olisi mitään merkitystä. Ja sillähän sitä vasta onkin!

Kannattaa opiskella lisää, edetä urallaan, jatkaa pidempään työelämässä ja tienata mahdollisimman paljon. Sillähän se eläke kasvaa, eikö niin? Jos taas siihen ei ole mahdollisuuksia, tuskin on mahdollisuuksia kovin laajamittaiseen säästämiseenkään.

Suomen nuoriso, ottakaa ohjat omiin käsiinne ja tehkää elämällänne mitä tahdotte, mutta älkää hyvän tähden alistuko kaikenlaisen kansanvalistuksen vietäväksi. Ei edes silloin, kun sitä antaa niinkin kunianarvoisa aate kuin säästöpankkiaate on.

Sillä Säästöpankin väite siitä, että nettoeläke olisi puolet 30 -vuotiaan nykyisestä nettopalkasta on puppua ja siksi tämän Viikon vikatikki.

Eläkkeet eivät heilu suhdanteiden mukaan

2010-05-19T10:23:00.006+03:00

Tämän Viikon Vikatikin kirjoitan raskain sydämin, koska kritiikin kohteeksi joutuva kirjoittaja on selkeästi paneutunut taustoihin mutta vetäisee silti muutamia vääriä johtopäätöksiä synnyttäen kokolailla virheellisen kuvan suomalaisesta työeläkejärjestelmästä.

Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän pj Pekka Auvinen kirjoittaa Länsi-Savo lehdessä 18.5.2010 otsikolla "Myös eläkeläiset rahoittamassa kreikkalaisia". Kirjoituksen alku on silkkaa asiaa. Auvinen kuvaa eläkevarojen kasvua ja erittelee viime vuoden tuottojen taustaa. Sitten hän tempaisee kuitenkin toteamuksen, että "suomalainen eläkkeensaaja sai kuluvan vuoden alusta korotusta eläkkeeseen 0,26 prosenttia, ja maksujen hoidosta vastaavat yhtiöt tekevät eläkerahoilla lähes satakertaisen tuloksen".

Suomessahan työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen. Se tarkoittaa sitä, että tietyllä työuralla ja tietyllä palkalla saa tietyn eläkkeen ja sitä eläkettä maksetaan koko loppuelämä, satoi tai paistoi. Eläkkeet eivät siis riipu sijoitusten tuotosta.

Mitä tapahtuisi, jos riippuisi? Jos vuonna 2009 eläkkeet olisivatkin saattaneet nousta, vuonna 2008 ne olisivat laskeneet useita kymmeniä prosentteja. Vuodethan eivät ole veljiä keskenään, eivät myöskään sijoitustuottojen osalta. Olisi hurjaa menoa, jos eläkeläisten tulot vaihtelisivat vuosittain.

Onko tämä turhaa pelottelua? Maailmassa on monta eläkejärjestelmää, jotka reagoivat juuri näin. Eikä tarvitse mennä sen kauemmaksi kuin Ruotsiin, jossa osa eläkekehityksestä riippuu talouden kehityksestä niin, että joskus eläkkeitä joudutaan myös leikkaamaan.

Suomalainen systeemi jättää sijoitusmaailman murheet järjestelmän pyörittäjille ja eläkeläinen saa keskittyä rauhassa muihin asioihin tietoisena siitä, että eläke indeksillä tarkistettuna tulee pankkitilille kuin manulle illallinen. Riskiä ei kanna yksittäinen eläkeläinen vaan koko työeläkejärjestelmä.

Kirjoituksen lopussa annetaan ymmärtää, että "nykyiset päättäjät "palkitsevat" jakamalla vero- ja eläkerahoja jo pitkään yli varojensa eläneille kreikkalaisille sekä sopimusten vastaisina asiakaspalautteina työnantajille." Molemmat väitteet ovat puppua. Eläkevaroja ei todellakaan "jaeta" Kreikkaan eikä muuallekaan maailmalle. Sijoituksia sen sijaan on ja ne ovat tuottaneet hyvin, kuten jokainen voi vaikkapa osoitteesta http://www.tela.fi/?pid=1180613676 käydä toteamassa.

Toiseen väitteeseen asiakashyvityksistä olen puuttunut täällä blogissani jo aiemmin, joten en puutu siihen tällä kertaa tarkemmin.

Kuten mainitsin aluksi, en mielelläni repostelisi tällaista juttua, jonka kirjoittaja on omasta mielestään hyvällä asialla, mutta vetää ihan oikeista faktoista väärät johtopäätökset, kun ei hahmota sitä, mistä suomalaisessa työeläkejärjestelmässä on kyse. Tässä on myös itsekritiikin paikka. Meidän, jotka teemme työtä eläketiedotuksen parissa, on tehtävä entistä parempaa työtä.

Silti joudun sanomaan, että eläkkeiden ja sijoitustuottojen yhteennivominen on tämän Viikon vikatikki.

Pitääkö tosiaan kaikkien aina vaan säästää

2010-05-12T13:17:00.005+03:00

Helsingin OP:n asiakaslehti 2/2010 TIETOPANKKI pitää sisällään muun muassa tietolaatikon sivulla 11. Näin siellä sanotaan:

Miksi pitäisi säästää eläkeikää varten?

1. Keskimääräinen työeläkkeiden taso ei vastaa eläkkeensaajien odotuksia.

2. Eläke jää monella keskimääräistä pienemmäksi työurien katkoksista johtuen

3. Suomen väestö ikääntyy vauhdilla ja todennäköisyys lakisääteisten eläke-etuuksien leikkauksiin on suuri

4. Väestön vanhetessa myös hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Riittävän tasoisen hoidon saaminen kannattaa varmistaa omalla säästämisellä. Vai, uskallatko sinä jättäytyä pelkästään yhteiskunnan tarjoamien hoitojen varaan?

5. Lähes jokaisen täytyy varautua vanhuuden päiviin säästämällä.

No niin, siinähän sitä tuli koko repertuaari niitä juttuja, joilla porukka pannaan polvilleen ja säästämään itsensä kipeäksi. Kokeiltaisko kommentoida noista väitteistä joitakin?

Ensimmäinen väite on moniselitteinen. Jos puhutaan unelmista, se pitää paikkansa mutta jos puhutaan kansalaisten konkreettisista odotuksista, se ei saa välttämättä vastakaikua tutkimuksista. Kansalaisilla näyttää olevan varsin realistinen käsitys omasta eläkkeestään. Sitä tietysti edesauttaa se, että he saavat joka vuosi kotiinsa kirjeen, jossa eläkearvio esitetään.

Toinen väite pitää kyllä paikkansa, mutta siinä on se heikko kohta, että katkonaista työuraa tekevillä on harvoin varaa säästämiseen. Hyvä, kun pystyvät pitämään itsensä leivän syrjässä kiinni.

Kolmas se eläkepoliittinen haaste, johon on haettu vastauksia 60 -luvulta lähtien. Eläkkeiden leikkauksia todennäköisempää näyttää olevan eläkeiän nostaminen, jota tietysti voi yrittää kompensoida säästämisellä mutta kovin viisasta se ei ole, koska aiemmin työstä poistumisellaan menettää myös parhaat eläkkeen karttumavuodet.

Ylivoimaisesti paras tapa kompensoida mahdolliset leikkaukset eläkejärjestelmään on jatkaa töissä pidempään.

Neljäs väite on sikäli ristiriitainen, että useimmat ostoeläkkeet tai säästösopimukset antavat lisäturvaa nimenomaan ensimmäisinä eläkevuosina. Vain lakisääteinen eläketurva kestää ihmiselon loppuun saakka.

Viides väite on tietysti se mielenkiintoisin. Jokaisen tulee säästää, koska jokaisen tulee säästää. Onkohan todella näin ja onko se edes viisastakaan?

Jos elämä jää elämättä, lapset harrastuksitta tai koulutuksetta ja itse pysyttelee vedellä ja leivällä neljän seinän sisällä vain siitä ilosta, että ensimmäisinä eläkevuosina olisi vähän enemmän rahaa, saattaa jossain välissä alkaa harmittamaan. Eikä paljon lohduta sekään, että siinä sivussa tulee autetuksi pankkeja ja vakuutusyhtiöitä pärjäämään paremmin. Ja entäs kansantalous?

Onko sitten kiva, jos kaikki vaan säästää eikä kukaan kuluta? Pyöriikö silloin pyörät ja nouseeko Eurooppa murheensa alhosta? Eikö siinä käy ihan päin vastoin?

Ei millään pahalla, osuuspankkiväki, mutta ohjeenne täyttää kyllä viikon vikatikin kriteerit.

Taas kaksi vahvaa ehdokasta vikatikiksi

2010-05-06T12:58:00.007+03:00

Tällekin viikolle osui kaksi juttua, jotka molemmat täyttäisivät Viikon vikatikin tiukat kriteerit.

Ensimmäinen vaihtoehto olisi tunnustetun talousjournalistin A-P Pietilän kirjoitus, jonka tavoitin ainakin viidessä Suomen Lehtiyhtymä -konsernin lehdessä nimellä " Miksi Kreikkaa ei saa tukea". Puuttumatta jutun varsinaiseen pääviestiin, silmäni tavoitti taas kerran lehdistössä viime aikoina usein esitetyn väitteen "mutta samaan aikaan eläkejärjestelmästä annettiin ulos maksualennuksina eli asiakashyvityksinä yrityksille noin miljardi euroa".

Toinen ehdokas tämän Viikon vikatikiksi on professori Vesa Puttosen luennosta Uusi Suomi -verkkolehteen tehty artikkeli nimellä "Suomessa meneillään itsepetos?"

Koska luotan A-P Pietilän ammattitaitoon hakea todellista tietoa tästä asiasta kilpailevan konsernin toimittajan välittämää disinformaatiota laajemmilta foorumeilta, uskon hänen pian havaitsevan sen, että asiakashyvityksistä hyötyvät paitsi työnantaja-asiakkaat myös palkansaajat ja yrittäjät maksualennuksina. Näin ollen mahdollisimman kustannustehokas asioiden hoito työeläkejärjestelmässä hyödyttää sekä yrittäjiä, palkansaajia että työnantajia.

Jos Pietilä vielä kerran kirjoittaa tästä asiasta vain Helsingin Sanomien tietojen pohjalta, olkoon se sitten vikatikki, mutta vielä tämän kerran pääsköön pälkähästä.

Sen sijaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttosta ei pelasta mikään. Hän kertoo Uuden Suomen mukaan , että "Suomessa on eläkevarallisuutta noin 120 miljardia, mutta eläkevastuuta noin 450 miljardia. Rahaa puuttuu, eikä hän tiedä mistä sitä saataisiin lisää." Ja jättää kertomatta, että näinhän sen kuuluu osittain rahastoivassa järjestelmässä ollakin.

On totta, että eläkerahastot olivat ensimmäisen vuosineljänneksen lopussa noin 130 miljardia, eikä tämä summa kata koko eläkevastuuta lähimainkaan, mutta näinhän sen on ollut tarkoitus ollakin. Kyllä maailmasta kokonaan rahastoiviakin järjestelmiä löytyy, mutta Suomeen ei sellaista olla haluttu, eri syistä, rakentaa.

Kun professori sanoo, ettei hän tiedä, mistä rahaa saataisiin lisää, voin sen hänelle tietysti kertoakin, mutta hän voisi saada sen selville vaikkapa omasta tilinauhastaan. Sitä rahaa tulee joka kuukausi lisää meidän, ihan tavallisten palkansaajien ja meidän työnantajiemme maksamista työeläkemaksuista ja niillä rahoitetaan tälläkin hetkellä valtaosa maassamme maksettavista työeläkkeistä.

Kun on väärien lähtökohtatietojen pohjalta maalannut helvetintulensa, professori Puttonen tarjoaa taivaan iloiksi nuoresta lähtien säästämistä. Jos tuntee puhujan entistä ja nykyistä taustaa rahasto ja varainhoitoyhtiöistä, ei lääke ole kovin suuri yllätys.

Mielestäni nuoret pelotellaan piloille puhumalla heille puuta heinää lakisääteisen eläkejärjestelmämme sisällöstä. Markkinamiehiltä sen vielä joten kuten ymmärtää, vaikka ei hyväksyisikään, mutta professorien kannattaisi pysyä lestissään ja puhua niistä asioista, jotka ovat lähimpänä omaa oppituolia.

Siksi tämä juttu on selkeästi Viikon vikatikki.

Vanhus vai lurjus?

2010-04-29T10:05:00.004+03:00

Viikon vikatikin tittelistä kilvoittelivat tasavahvasti tällä viikolla kaksi hyvin erilaista virhettä. Molemmissa on puolensa ja siksi valotan molempia, kunnes paljastan valintani.

MTV3:n 45 minuuttia ohjelma uutisoi suuren hyväntekeväisyysjärjestön kamppailevan talousvaikeuksiensa kanssa. Eläkerästejä oli MTV3:n tietojen mukaan kertynyt yli 270 000 euroa. Toiminnanjohtaja totesi, että "voisi huumorilla sanoa, että tässä on ollut tällainen italialainen maksutyyli". Sanon jo tässä vaiheessa, etten pitänyt lausuman muotoilusta.

Toinen ehdokas on Senioripuolue, joka lähestyi 28.4.2010 sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälää peräti kolmella kannanotollaan. Yksi koski vanhus-sanasta luopumista, toinen työeläkeindeksin muuttamista ja takuueläkkeen sitomista palkkaindeksiin ja kolmas koko työeläkejärjestelmän lakkauttamista ja työeläkeasioiden keskittämistä yhdelle tai korkeintaan kahdelle toimijalle. Säästöjä näistä esityksistä kertyisi Senioripuolueen mukaan miljardi euroa ja pääomillekin tulisi lisätuottoja 1,5 miljardia euroa.

Koska palstani ei ole viikon huuhaa -palkinto vaan viikon vikatikki, päädyn tuomitsemaan sellaiseksi eläkemaksuilla keplottelun. En ymmärrä, mikä oikeus jollain työnantajalla on pidättää työntekijänsä eläkemaksut ja jättää ne sitten maksamatta eteenpäin. Valitettavasti näyttää esiintyvän sellaista henkeä, että työeläkemaksujen ajoituksella kikkailu olisi jotenkin jopa hyväksyttävää yrityksen tai tässä tapauksessa yhteisön pelastamiseksi.

Työeläkemaksuja kerätään sekä yrittäjiltä, palkansaajilta että työnantajilta. Maksusäännökset on laadittu kaikkien toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Jos joku jättää velvollisuutensa hoitamatta, muut maksavat viulut. Edustaa uutta käsitystä hyväntekeväisyydestä kupata työntekiköiden rahat ja maksella niitä takaisin jonkun toisen valtion kuvitellun maantavan mukaisesti.

Sörkassa oli muinoin vallalla kuuluisa Sörkan laki. Sen mukaan "kukin korvatkoon kulunsa". Tämä sääntö on hyvä pohja toiminnalle laajemmaltikin.

Kritiikin olisi hyvä pohjautua todellisuuteen

2010-04-22T08:58:00.000+03:00

Ensimmäinen Viikon vikatikki on vakuutusmatemaatikko Olli Pusan kirjoitus Helsingin Sanomissa 20.4.2010. Kirjoitus oli otsikoitu "Kuka valvoo työeläkejärjestelmää?"

Useissa eri yhteyksissä eläkeasiantuntijaksi markkinoitu Olli Pusa tukee kirjoituksessaan Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläisen ajatuksia siitä, että " työeläkeyhtiöillä ei ole vastavoimaa hallituksessa ja ne voivat kirjoittaa itseään koskevat lait ja tulkita niitä." Mihinkähän havaintoon herrojen käsitys mahtaa perustua?

Työeläkeasioita valmistellaan tunnetusti useimmiten kolmikantaisissa neuvotteluissa, ne ovat laajasti puituja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista käydään laajaa poliittista keskustelua ja päätöksenteko niistä tapahtuu kaiken kansan nähden eduskunnassamme. Tulkinnan suhteen vallitsevat normaalit pelisäännöt, joista on säädetty normaalilla tavalla.

Sinänsä ajatus hallituksesta työeläkejärjstelmän vastavoimana tuntuu erikoiselta. Onko siis esimerkiksi TEM maamme puunjalostus- tai elintarviketeollisuuden tai Liikenne ja viestintäministeriö maamme mediakentän ja lentotoiminnan vastavoima? Kovin erikoiseksi muuttuu tämä yhteiskunta, jos elinkeinoelämä ja poliittinen vallankäyttäjä asetetaan toisiaan vastaan.

Kirjoittaja väittää, että "työeläkeyhtiöt ja niiden lähipiirit ovat halunneet pitää ministeriön (STM) heikkona." Ja sitten vain faktaa pöytään! Niin kauan kuin olen ollut alalla, työeläkeala on ollut huolestunut ministeriömme liian pienistä resursseista, jotka ovat hidastaneet monia hyviä hankkeita. Tämä on tuotu myös esille. Siis aivan päinvastoin kuin kirjoittaja väittää.

Kansanedustajista pyritään antamaan se mielikuva, että heidän tahtonsa olisi työeläkeyhtiöiden taskussa. Kirjoituksessa vihjataan, että " on syytä muistuttaa, ketkä ovat puolueiden suurimpia rahoittajia." Ainakaan työeläkeyhtiöt eivät ole. Selvisihän viime kesänä, jolloin asia juurta jaksain selvitettiin ja todettiin, etteivät työeläkeyhtiöt paria yksittäistä seminaariosallistumista lukuun ottamatta ole olleet missään tekemisisssä puoluerahoituksen kanssa.

Kaiken maalailun kukkuraksi kirjoittaja päätyy siihen, että " ne (työeläkevarat) heiluttavat jo koko suomalaista yhteiskuntaa". Kyllä, viime vuonnakin maksettiin eläkkeitä pelkästään yksityisellä sektorilla liki 10 miljardia euroa ja kaiken kaikkiaan eläkkeistä sai toimeentulonsa yli miljoona suomalaista. Jos niin ei olisi ollut, olisi yhteiskuntamme tosiaankin erinäköinen. Työeläkealan sijoitukset Suomeen ovat taas olleet pikemminkin toivottuja kuin pelättyjä.

Pusa päätyy vaatimaan puolueilta tietoa siitä " kuinka työeläkejärjestelmän kontrolli palautetaan." Jos arvoisa matemaatikko selvittäisi aluksi vaikka sen, että mistä palautetaan. Työeläkejärjestelmää sen eri osineenhan ei valvo kuin muutama ministeriö ja Finanssivalvonta, työmarkkinajärjestöjen lisäksi. Jos kontrolli olisi näiltä osin tosiaan karannut, olisi täysi syy huoleen.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että perustettaessa Finanssivalvontaa, työeläkejärjestelmä kantoi huolta siitä, että uudelle viranomaiselle tulee riittävä asiantuntemus ja resurssit alamme riittävään valvontaan. Vaadimme siis entistä parempaa valvontaa, emme vähempää.

Kaikki asioita seuraavat ovat havainneet, että työeläkejärjestelmämme toimii hyvin ja on selvinnyt huimaavan hienosti kaikista eteen tulleista haasteista. Se kestää myös kritiikin, sekä rakentavan että purkavan. Kritiikillä on kuitenkin syytä olla joku yhteys olemassa olevaan todellisuuteen. Jos näin ei ole, siihen on vaikea suhtautua sillä vakavuudella, millä yhteiskunnalliseen keskusteluun tulisi suhtautua.

Pari selitystä vikatikkeihin

2010-04-07T12:43:00.000+03:00

Olen perustanut tämän blogin, koska maailmassa on niin paljon virheitä, joihin haluaisin puuttua. En sinänsä vihaa virheitä, niitähän tekevät kaikki. Haluan kuitenkin puuttua niistä muutamiin ja oikaista niistä pahimpia.

Ainakin aluksi keskityn työeläkejärjestelmäämme koskeviin asioihin. Aihepiirejä on silti aivan tolkuttomasti. Käsittelen, jos aihetta ilmaantuu, muun muassa työeläketurvaa, eläkkeiden riittävyyttä, eläkejärjestelmän kestävyyttä, eläkerahastointia, sitä varten tai sen turvin toteutettavaa sijoitustoimintaa, työssä jatkamista, työssä jaksamista, ammatillista kuntoutusta, eläkkeellepääsemistä tai -joutumista, eläkeläisten asemaa, ikääntymisen haasteita ja ikääntymistä voimavarana.

Otan ilomielin vastaan ideoita asioista, joita pitäisi käsitellä.

Yritän kirjoittaa noin kerran viikossa. Joskus saattaa syntyä paineita tiiviimpäänkiin toimintaan. Joskus taas saattaa tulla pidempi paussi mutta sen yritän kertoa jo ennakkoon, jos siihen pystyn.

Aloitan tuotapikaa. Toivottavasti se ei ole se ensimmäinen ja viimeinen vikatikki.